Taivaantakoja
Tavoitteet & saavutukset
<
>
Taavi on Taavi vaikka voissa paistaisi ja pullanmuruissa pyörittelisi. Hiton komea, kiltti kun mikä, mutta tyhmä kun vasemman jalan kumisaapas. Kuuleman mukaan ori oli ollut vähän muita vajaampi (vai miten sen voisi hienovaraisesti sanoa) jo pikkupenskasta asti ja iän myötä sen toivottiin viisastuvan, niinkun hevosilla yleensä on tapana tehdä, mutta hitot! Kyllä oli viimeisetkin uskon ja toivon rippeet hävinyt kun pieru saharaan viimeistään silloin, kun herra täytti kolme vuotta ja tuntui olevan aivan yhtä vajukki kun ennekin - ehkä jopa pahempi. Älyn lahjoilla Taavia ei tosiaan ole siunattu, mutta eipä siitä moitittavaakan löydä. Helppo käsiteltävä ja tuntuu se jonkunmoisia poppasvoimiakin omaavan - huonon päivän sattuessa Taavin jos jonkun seura piristää. Muutamakin minuutti riittää ja elämä hymyilee taas! Hoitaessa Taavissa ei ole minkäänlaista haastetta. Itseasiassa, ei sitä meinaa edes oriksi uskoa, sillä herra on rauhallisempi ja lempeämpi kun yksikään elämäni aikana tapaamani ruunapoika. Nappisilmä senkun seurailee päätään kääntelemällä hoitajan tekemisiä, eikä sitä tunnu kiinnostavan ympäröivä maailma, ei sitten tippaakaan. Voi kai sitä hyväksikin piirteeksi mennä sanomaan, sillä eipä tätä tosimiestä tunnu edes naikkoset pahimpaan kiima-aikaan kiinnostavan - just ja just viitsii vilkaista kun ohi lompsivat persettään tyrkyttäen. Orin luonteen vuoksi sitä voi hoitaa (totta kai aikuisen valvovien haukansilmien alla) myös ihan pikkuiset natiaiset, sillä herra tuntuu ymmärtävän niiden olevan normaaleja hoitajia pienempiä ja toimii siksi varovaisemmin. Ja on Taavissa herkkuperseenkin vikaa, sillä se on jo oppinut, että muksuilla on aina jotain hyvää naposteltavaa - porkkanoita, omenoita, parhaimmillaan menthol -karkkeja. Mikään hoitotoimenpide ei hetkauta Taavia, edes se hui niin kamala eläinlääkäri, mitä muut kavahtaa kuin ruttoa - herra ottaa kaiken avosylin vastaan ja antaa hoitaa työnsä ihan kaikessa rauhassa. Taavi on hiton monipuolinen nelijalkainen, joskin aivan pirun vaativa ratsastettava, eikä sen selkään ihan jokaista voi istuttaa. Lievän vajavaisuutensa vuoksi herralle joutuu useaankin otteeseen kertomaan miten se saatanan sama pohkeenväistö, jota viimeksi kolme ja puoliminuuttia sitten treenattiin, kuuluukaan tehdä, joten rautaiset hermot ja huumori on ratsastajalle tärkeitä ominaisuuksia - ihan vain oman mielenterveyden takia. Vaikkei Taavi mikään järin välkky ole, ei siitä kuitenkaan muuta pahaa sanottavaa löydy, edes ratsastuksen osalta. Nöyrä, kuuliainen, rehti, yritteliäs, mitä muuta hevoselta voi toivoa? Ja liikkuuhan se omalla moottorilla eteenpäin ja askellajitkin on ratsastajaa ajatellen mitä parhaimmat. Näiden varjolla voinemme siis antaa herran tämän alhaisen äo:n anteeksi. Kouluhevosena Taavi on ihan ykkönen. Se on rehellinen ja kuuliainen (joskin vaatii edelleen kädestä pitäen -ohjausta), eikä se tunnu tietävänkään mistään töistä lintsaamisista tai laiskotteluista. Kaikki tehdään kunnolla tai ainakin niin hyvin kun osataan. Koulutustasoltaan ori on Helppo A -tasoinen, mutta muutama vaikeammankin tason koululiike on jostain sen päähän uponnut - mutta silti ne pirun pohkeenväistöt tuntuu niin hiton ylivoimaisilta, että ratsastajan tekisi mieli repiä puolet omista hiuksista. Voi sinne selkään toki sen vähemmän kokemusta omaavan kaksijalkaisen tyrkätä, mutta ei siitä mitään meinaa tulla. Taavi tarvitsee niin paljon tukea ja opastusta ratsastajalta, että herran taso tippuu hetkessä Helppo A:sta korkeintaan Helppo C -tasoiseksi. Esteet ne on Taavin liikutussuunnitelmassa lähinnä vain mielenvirkistyksenä - jos silloinkaan. Herra kun tuppaa kuumumaan aivan pirun paljon ja jarrutkin siinä hukkuu, joten rämäpäinen kuski on ehdoton. Eikä niitä ikävä kyllä tunnu mistään löytyvän. Kaiken hyvän lisäksi Taavilla on taipumus hypätä huomattavilla ilmavaroilla, eikä sen hyppytyylissä noin niinkun muutenkaan ole kehumista, joten ratsastajalla riittää hommaa - jos ei muussa, niin selässä kiikkumisessa. Kapasiteettia Taavilla riittäisi varmaan taivaisiin asti, mutta meillä se on hypännyt korkeintaan 80cm -korkuisia esteitä. Syy tälle on, ettei kukaan ole uskaltanut mennä yrittämään isompia, lähinnä sen hyppytyylin takia. Kilpailupaikalla Taavi on melkoinen seinäruusu. Se ei ilmoita tulostaan tai olostaan kiljumalla, ei se edes huomaakkaan tammoja, joten steppi -tanssitkin jää näkemättä, eikä sitä hittoakaan kiinnosta muut orit tai ylipäänsä mikään ulkopuolinen tekijä. Herra on niin sisäistänyt sen, että töitä siellä kilpailupaikallakin tehdään, eikä pelleilylle ole tilaa. Kilpailuhoitajaa kohtaanhan tämä piirre on mitä mukavin, mutta on se jotenkin kymmenes ihme kanssa harrastajien silmissä, jos ori ei edes vieraassa ympäristössä käyttäydy orimaisesti. Ei voi mitään, se on meidän ruunaherra (vaikka ori onkin)! Verryttelyssä ja radalla Taavi antaa kaikkensa, jos ratsastaja vain osaa asiansa. Taivaantakoja on tuontisukuinen.
Taivaantakojan isä on I.N. Rosteri - täysin musta, 161cm korkea suomenhevosori ja luonteeltaan todellinen herrasmies. Ori oli pitkään ja hartaasti suunniteltu ja siitä odotettiin vanhempiensa kaltaista kilpahevosta. Kun ori sitten viimein aloitti kilpauransa, eteni tämä hetkessä Vaativa B -tasolle ja pian sen omistaja halusi kokeilla hevosensa potentiaalia myös estepuolella, eikä ollenkaan huonommalla menestyksellä. Vaikka Rosterista näki kauas, että se oli enemmän koulupuolen osaaja, sujui siltä myös 100cm -esteradat ilman sen suurempia ongelmia - ja onnistuipa se myös sijoituksia haalimaan itselleen. Koska orin omistaja oli ehtinyt suunnittelemaan, että kilpauran päätyttyä herra siirtyisi siitosoriksi, päätti tämä viedä silmäteränsä kantakirjattavaksi. Sieltä Rosteri palasi toisen palkinnon kanssa, saaden huippupisteet rakennearvostelusta. Ori saavutti nopeasti suuren suosion jalostusorina, mutta vain harvat ja valitut saivat tammansa astutettua sillä. Tänä päivänä Rosterilla on 25 jälkeläistä, mutta määrän on mahdollista vielä kasvaa - astuuhan ori vielä satunnaisesti tarkkaan valittuja tammoja.
Restori oli 160cm -korkea musta suomenhevosori, varustettuna sporttisella ja kevyellä rakenteella. Luonteeltaan se oli oriki kiltti ja rauhallinen yksilö, jonka kanssa ihmiset tulivat hyvin juttuun. Nuorella iällä Restori kilpaili vain kouluratsuna Helppo B -tasolla, mutta hyvinkin pian kuvioihin astui kenttäratsastus, sillä omistaja oli huomannut orissa olevan potentiaalia myös estepuolelle - ori eteni CIC1 -tasolle, jossa se haali menestystä. Kilpailu-uransa lomassa Restori toimi myös aktiivisesti jalostusorina ja jälkeläisiä orille kertyi viitisenkymmentä. Restori lopetettiin 22 -vuoden iässä alati pahenevien vanhuuden vaivojen takia. I.N. Loiste oli kaunis tummanruunikko suomenhevostamma, jolta korkeutta löytyi 161cm. Pitkälle ei Loisteen elämä ehtinyt, sillä 9 -vuotiaana tamma onnistui loukkaamaan itsensä ja jouduttiin sen vuoksi lopettamaan. Tamma tunnettiin äkkipikaisena ja äksynä tapauksena, jolla oli taipumus antaa lajitovereilleen ihan surutta kyytiä, jos nämä eksyivät neidin reviirille - tästä syystä se tarhattiin yksin. Tallille oli kuitenkin palkattu hetki sitten uusi työntekijä, joka vahingossa tarhasi Loisteen toisen hevosen kanssa ja lopputuloksena oli kahden tamman välinen taisto - lopputulema oli, että tarhakaveri potkaisi Loistetta jalkaan. Eläinlääkärien suorittamien tutkimusten jälkeen todettiin, että jalka oli pahoin murtunut ja kuntoon sitä ei saisi. Taivaantakoja jäi tamman ainoksi jälkeläiseksi. Taivaantakojan emä Taivaankutoja on tummanruunikko 155cm -korkea suomalaiskaunotar, joka on siunattu mitä lempeimmällä ja huomaavaisimmalla luonteella. Se kilpaili kouluratsuna Helppo A -tasolla yhdessä kasvattajansa Eveliina Keron kanssa hyvällä menestyksellä ja viiden vuoden iässä tamma kantakirjattiin III -palkinnolla. Vielä tänäpäivänäkin tamma kiertää koulukentillä, joskin ei niin ahkeraan kuin nuoremmalla iällä. Jälkikasvua Taivaankutojalle kertyi kahden varsan verran - yksi ori ja yksi tamma, mutta huhujen mukaan tämän kasvattaja on kaavaillut astuttavansa Taivaankutojan vielä kertaalleen. Vartti-Hurja, tummanruunikko, 155cm -korkea suomenhevosori oli nimensä veroinen tapaus. Yli-energisen luonteensa vuoksi orille oli hankala löytää tarpeeksi osaavaa ja päättäväistä hoitajaa, eikä sen selkäänkään suostunut kukaan nousemaan ilman kiristystä, lahjontaa ja katteettomia lupauksia - sen verran helposti ori tuppasi kiikuttamaan ratsastajia oman mielensä mukaan. Joidenkin harvojen ihmisten kanssa Vartti-Hurjalla kemiat kuitenkin kohtasi, jolloin tämä oli ihan mukiinmenevä tapaus, jonka kanssa kilpailtiin esteratsastuksessa 100cm -luokissa. Jalostukseen Vartti-Hurjaa ei liiaksi käytetty - kolme varsaa se kuitenkin ehti jättämään jälkeensä ja kuuleman mukaan niistä jokaisesta kasvoi ihan mallikelpoisia nelijalkaisia. Pilvenkehrääjä oli 153cm -korkea ruunikko suomenhevostamma ja kotitallinsa virallinen tuuliviiri. Tammalla oli taipumus muuttaa mieltään sekuntin sadasosassa, eikä mikään tuntunut sitä ikinä miellyttävän - aina joku oli huonosti ja siitä neiti saikin lempinimen Myrtty. Tamma kilpaili omistajansa kanssa keskinkertaisella menestyksellä Helppo B -tasoisilla kouluradoilla, kunnes Myrtyn täytettyä 7 -vuotta, joutui omistaja siitä luopumaan hankalan elämätilanteensa vuoksi. Ensin tamman oli tarkoitus muuttaa junnulle kilpahevoseksi, mutta pian tämä ilmoittikin löytäneensä itselleen sopivamman ja osaavamman tapauksen - niinpä Myrtty päätyi uudelleen myyntiin. Tällä kertaa eräs ratsastuskoulu kiinnostui Pilvenkehrääjästä ja pian tämä muutti uuteen kotiinsa. Huolimatta siitä, että Myrtyllä oli tapana näyttää jatkuvasti hapanta naamaa, tuli siitä nopeasti tuntilaisten suosikkihevonen - olihan se tasaisen varma ja helppo hevonen selästä käsin. Jälkikasvua tamma jätti jälkeensä vain yhden varsan verran. Taavilla on yhteensä 6 jälkeläistä, joista 4 on tammoja ja 2 oreja.
t. Harmittoman Sorina (SV-III, KTK-III) - s. 10.01.2016 - e. Sokerisin Sormin - om. Siuri (VRL-11290) o. Marrasvaaran Vuoksentakoja - s. 16.03.2016 - e. Vuoksen Verililja - om. Riella (VRL-01744) o. Fantasian Veritaiteilija - s.02.05.2016 - e. Verisäe TIE - om. Sartza (VRL-11260) t. Harmittoman Mytty-Miina - s. 15.05.2016 - e. Myttymymmeli - om. Satu (VRL-12808) t. Harmittoman Pinjaana - s. 09.06.2016 - e. Piinaava Pirtti-Hirmu - om. Calla (VRL-11247) t. Taavin Tähtinumero - s.30.07.2016 - e. Wilma 86 - om. Veera Ruusula (VRL-14299) Päiväkirjamerkintä 29.01.2016 kirjoittaja Minja.E Metsälammen ratsastuskoululla järjestettiin 29.1. hevospallotunti ja minun oli ehdottomasti pakko ilmoittaa mukaan itseni. Alkuun mietin pitkään, että minkä hevosen valitsen mukaan, mutta hetken mietintöjen jälkeen päädyin Taaviin – olihan herra tasaisen varma viilipytty tilanteessa kuin tilanteessa, joten tuskin tämäkään saa sitä tolaltaa. No, veikkaus meni metsään. Tunnin alussa lähdimme rohkein mielin ja täynnä tarmoa rymistämään muiden hevosten joukkoon, mutta saman tien kun uljas sotaratsuni havaitsi tuon sinne tänne lentelevän tappajapallon, meni herralla pupu pöksyyn. Taavi koitti melkeinpä väistellä palloa ja tämä jos joku hankaloitti pallon kiinni saamista melko huomattavasti – se siitä uljaasta ja tasaisen varmasta. Hetken jouduin tsemppaamaan oria oikein toden teolla ja pikku hiljaa se alkoi sopeutumaan tilanteeseen. Tunnin puolesta välistä eteenpäin homma alkoi meidänkin osalta jo sujumaan melko mallikkaasti, vaikkei ne hevospallon säännöt järin hyvin omaan päähäni uponneet. Tunnista jäi onneksi todella positiivinen kuva ja Sintellekin ehdin kehua, kuinka olisimme valmiit osallistumaan kyseiselle tunnille uudelleenkin. Päiväkirjamerkintä 12.03.2016, kirjoittaja Minja.E Kun saavuin puolenpäivän jälkeen uudelleen talliin, oli minua vastassa yllätys. Vili puunasi Taavia minkä ehti ja tumma ori kiilteli joka kohdasta kuin kiillotettu keilapallo. ”Mistäs nyt tuulee?” kysyin ihmeissäni. Nuori mies vilkaisi minua ja näin sen ilmeestä välittömästi, että sillä oli jotain mielessä. ”Mä toivon, että sä et tapa mua tähän paikkaan, mutta toivon ainakin tän piristävän sua…” tämä sopersi melko varovasti ja siirtyi leikillä kauemmas minusta. ”Kakista ulos vaan” sanoin hieman kärsimättömästi. Ennen kuin Vili ehti suutaan avata, kuului tallin ovelta huhuilua. ”Onks täällä ketää?” Äänen takaa paljastui hieman pyöreä, tuskin edes 25-vuoden ikään päässyt nuori mies, jota voisi äkkiseltään luulla nuorisorikolliseksi. Katsoin ensin paikalle pölähtänyttä miestä ja sitten Viliä – enkä yhtään ihmettele, vaikka olisin sillä hetkellä muovautunut kysymysmerkin muotoiseksi. ”Moro äijä, kuis pyyhkii?” huikkasi Vili tulijalle. ”Ilmeisesti oon oikeessa paikassa siis” tämä outo tulija huokaisi laskien tallin lattialle suuren laukun. ”Täs on Jupe. Mä soitin sille, koska halusin piristää sua hankkimalla jonkun kuvaamaan sua ja jotain hevosta. Ja koska Taavi on niin hiton komee, valitsin sulle sen” Vili suostui viimein paljastamaan. ”Ja mistähän sä tän Jupen sitten tunnet, jos saan udella?” Vastaukseksi sain pitkän selostuksen siitä, kuinka kyseinen nuori mies oli ollut samaisessa nuorisolaitoksessa kun Vilikin ja kuinka pojista oli tullut siellä hyviä kavereita. Hiton hyvä juttu, olin tallissa kahden ex-rikollisen kanssa, joilla molemmilla oli rikosrekisteriä. Kohta ne varmaan ryöstää mut, no vitsi vitsinä. Vasta lähemmäs tuntia myöhemmin pääsimme tallista ulos tuohon keväisen aurinkoiseen ulkoilmaan. Olin jutustellut poikien kanssa ja kuunnellut heidän muisteluita noilta laitosajoilta, ja totta kai ajan kulu oli hävinnyt jokaiselta. Mutta selvisipä ainakin, että molemmille tuo aika ja rikokset olivat mennyttä elämää ja nykypäivänä Vili on minun palkkalistoilla ja Jupe ansaitsee kuvauskeikoilla. Valokuvaajana se oli kuulemma itse oppinut ja taidot oli kehittynyt laitosaikoina. Olimme päättäneet, että menisimme pellolle, jossa maisemat oli uskomattomia ja kuvistakin olisi siis pakko tulla loistavia. Kapusin reippailla mielin orin selkään ja aloin tavalliseen tapaan lämmittelemään sitä samalla, kun Jupe valmisteli ja hienosääti kuvausvälineistöään. Vartin jälkeen pääsimme aloittamaan. Alkuun otimme ihan tavallisesta treenauksesta kuvia, koska tahdoin omin silmin nähdä, miltä meidän meno näytti. Ja tähän eivät maneesin peilit riittäneet! Vasta kun orin liikutus oli hoidettu ja kameran muistiin oli tallennettu poikien sanojen mukaan monta sataa työskentelykuvaa, pääsimme ottamaan myös niitä parempia kuvia. Heitin kypäräni (älkää lapset ottako mallia!) Vilille ja aloimme ratsuni kanssa poseeraamaan kameralle. Juttelumme jatkui takaisin talliin päästyämme ja pian Jupesta paljastui ihan uusi piirre – hevosmiehiä hänkin. Nuori mies tiedusteli vaivihkaa, josko minulla olisi tarvetta yhdelle uudelle työntekijälle ja hitto vie, ei parempaan saumaan olisi voinutkaan tarjous tulla. Soitin nopeasti Erikille, joka oli juuri kaupungilla tyttäremme Nooran kanssa hoitamassa asioita ja kerroin tälle nuoresta miehestä. Avopuolisoni mietiskeli hetken langan päässä, mutta antoi pian suostumuksensa palkata tämä herra töihin meille. Kerrankin pyyhkii hyvin! Päiväkirjamerkintä 10.04.2016, kirjoittaja Minja.E (tarinakilpailuiden tuotos) Tehtävänanto: Ette pärjänneet luokassa kovin hyvin sillä olit nukkunut edellisenä yönä huonosti. Kun äitisi soittaa ja haluaa kuulla suorituksestanne, olet edelleen pökkelöllä päällä. Kerro suorituksestanne käyttäen sanoja virsikirja, purppura, kurkkupastilli, virkkuukoukku ja merihevonen. Sanoja saa taivuttaa ja niitä saa käyttää haluamassaan järjestyksessä. Vastauksen suositeltu pituus 100-300 sanaa. Mitä siitä tulee, kun yhdistetään huonosti nukuttu yö ja kouluratsastuskilpailut - ei yhtään mitään. Olisihan se pitänyt arvata, että juuri sen kerran, kun pitäisi olla skarppina, olen umpiväsynyt ja meinaan nukahtaa hevosen selkään kesken radan - tyypillistä tuuriani. Itse kilpailusuoritus meni aivan penkin alle, eikä siihen auttanut edes Taaville pukemani purppuran värinen satulahuopa, joka tunnettiin meillä päin onnenhuopana. Ja kuten arvata saattaa, myös rakas mammani halusi kuulla kilpailusuorituksesta kaiken ja näin ollen puhelimeni pirahti soimaan lähes välittömästi, kun olin päässyt takaisin varikkoalueelle. ”Mitenkäs sulla ne kilpailut meni?” kuului pirteä naisenääni toisesta päästä linjaa. Yritin kähistä puhelimeen jotain, mutta eihän siitä mitään selvää saanut. ”Tyttö hyvä, ota kurkkupastilli! Eihän tuosta mongerruksesta saa mitään tolkkua.” Yskäisin ponnekkaasti ja yritin uudelleen - paremmalla menestyksellä tällä kertaa. ”Huonostihan tuo meni. Ei siinä olisi auttanut edes virsikirjasta luetut herran rukoukset” sain sanottua. ”No, mites se silviisiin?” tämä kysyi. Selvitin naiselle koko tarinan huonosti nukutusta yöstäni aina siihen purppuran väriseen onnenhuopaan ja sitä kautta vielä meidän kilpailusuoritukseen. ”Kuulehan Minja. Suosittelen lämpimästi, että otat tänä iltana ennen nukkumaanmenoa virkkuukoukun ja lankakerän kauniiseen käteen ja virkkaat hetken jotain. Se on rentouttavaa.” ”Kuulehan äiti. Mä tarvitsen unta, en virkattuja merihevospehmoleluja tai peittoja” sanoin hieman kireästi. ”Sittenhän sinulla olisi ainakin peitto ja unikaveri. Ne auttoi lapsenakin...” Äiti oli ilmeisesti unohtanut, että olin nyt yli 20 -vuotias, en 2 -vuotias ja että en tarvinnut enää unikaveria - sitä varten oli avopuoliso. Huokasin syvään. ”Nyt kultapieni on pakko mennä! Isäsi suunnitteli, että lähtisimme käymään rannalla. Hei hei.” Puhelu katkesi ja laskin luurin korvaltani. Olin jopa onnistunut unohtamaan, että vanhempani olivat ottaneet äkkilähdön Maltalle ja viettivät siellä nyt jo toista lomaviikkoaan. Kiukku alkoi kasaantumaan, joten pidin parhaimpana ideana lähteä kotiin nukkumaan - jos seuraava päivä olisi jo parempi. Ja jos ei, pitänee kokeilla virkata se merihevonen ja peitto. Päiväkirjamerkintä 17.04.2016, kirjoittaja Minja.E (tarinakilpailuiden tuotos) Tehtävänanto: Kirjoita kisapäivästä tarina, joka sisältää seuraavat sanat: parmesaanijuusto, jääkarhu, lampunvarsi, pölyhuisku sekä labyrintti. Tekstistä tulee löytyä myös seuraava lausahdus/huudahdus: "Älkää nyt herranjumala valokuvatko!" Sanat saavat olla missä järjestyksessä tahansa ja niitä saa taivuttaa. Metsiksessä miteltiin taas koulukisojen merkeissä ja me Taavin kanssa oltiin mukana - ja meidän tarkoitus oli voittaa! Olimme treenanneet lähes yötä päivää näihin kilpailuihin, joten oletin myös tulosten puhuvan puolestaan, luonnollisesti. Intoa ja tarmoa puhkuen saavuimme kilpailupaikalle hyvissä ajoin, jotta ehtisimme verryttelemään ja ennen kaikkea siistiytymään - pitihän tuomareihin jollain tehdä vaikutus jos ei se sittenkään taidoilla onnistu. Kiinnitin mustan orin kuljetuskopin kyljessä olevaan rinkulaan ja lähdin hakemaan peräkontista harjapakkia. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun pakin tilalla komeili riemunkirjava pölyhuiska. Pengoin sekä auton, että kuljetuskopin läpi, mutta siitä huolimatta en löytänyt harjapakkia. En, vaikka olin sen aivan varmasti pakannut mukaan. Olin käyttänyt jo vartin kadonneen pakin metsästykseen ja kelloa vilkaistessa hikikarpalot alkoivat kohota otsalleni - meidän vuoroon ei olisi enää kuin vajaa tunti ja kaikki oli aivan vaiheessa! Aloin pikaisesti puunaamaan Taavin karvapeitettä pölyhuiskalla ja auta armias, kuinka ohikulkijat tuijottivatkaan. ”Älkää nyt herranjumala valokuvatko!” kiljaisin huomatessani, että usempikin ihmiskunnan otus oli jäänyt älypuhelimineen minua filmaamaan. ”Oletko huomannut, että se on hevonen, eikä mikään posliinikoriste?” kuulin erään mieshenkilön kysyvän nauruaan pidätellen. ”Oletko huomannut, että aivojesi tilalla on selvästi parmesaanijuustoa?” töksäytin tylysti ja jatkoin uljaan ratsuni puunaamista - tai tomuttamista, ihan miten asian kukin näkee. Kun me sitten viimein päästiin verryttelyiden kautta radalle, oli mieleni hyvinkin luottavainen. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa... Vaikka Taavi kuinka oli kotioloissa ja vielä verryttelyssäkin liikkunut kauniisti, muistutti se nyt enemmän päättömänä juoksentelevaa jääkarhua. Se rymisteli aivan omiaan ja kun sitten yritin kääntää sitä ympyrälle rauhoittaakseni sen, muuttui ori hetkessä melkoiseksi lampunvarreksi - se ei kääntynyt tai taipunut mihinkään suuntaan. Nopeasti myös aiemmin niin kirkkaana mielessäni ollut ratapiirros muuttui hetkessä labyrintiksi. Yleisön (ja olen aivan varma, että myös tuomarien) joukosta kuului huvittuneita tirskahduksia ja kun viimein sain putteni takaisin hallintaan, repesi koko kilpailupaikka remakkaan nauruun - ja olihan siellä joukossa ne aiemmin tapaamamme paparazzien alut, jotka olivat jälleen ikuistamassa meitä. Ei siinä muu auttanut, kun luikkia vähin äänin radalta ja lähteä takaisin kotiin harjoittelemaan. Päiväkirjamerkintä 15.06.2016, kirjoittaja Minja.E (tarinakilpailuiden tuotos) Tehtävänanto: Kirjoita mitä rehellisin myynti-ilmoitus ratsustasi hintapyyntöineen. Tuotoksen enimmäispituus 100 sanaa. Kaipaatko itsellesi uutta herrasmiestä, ilman turhaa tiukkapipoisuutta? Siinä tapauksessa tämä musta suomalaisherra nimeltään Taivaantakoja on ykkösvalinta! Orin kanssa voi rennosti olla oma itsensä, olitpa sitten kuinka tyhmä tahansa - nimittäin niin on otus itsekin. Aivan mahtava koulupeli, esteetkin ylittyy tarvittaessa, mutta jalostuskäyttöön vähän turha kapistus. Tammat kun ei kiinnosta vaikka pahimpaan kiima-aikaan kävelisivät ohi peräänsä tyrkyttäen. Tämän koko paketin neljällä jalalla ja vajaalla pääkopalla saat itsellesi kohtuullisella 4000 euron hinnalla. Mutta koska Taavi on niin rakas omistajalle, kannattaa tälle tuoda kaupanpäällisinä Fazerin sininen helpottamaan sydänsuruja ja luopumisen tuskia. Kouluvalmennus, valmentaja tallityöntekijä Suvi (kirjoittaja Minja.E) Koska itselläni oli taas luppoaikaa työaikana, päätin käyttää sitä hyväkseni. Ilmoitin Minjalle, että tällä olisi puoli tuntia aikaa valita itselleen ratsu ja saapua maneesille. Nainen suostui autuaan tietämättömänä siitä, mitä edessä oli. Minja saapui tapojensa mukaisesti tismalleen oikeaan aikaan maneesiin, taluttaen perässään Taavia. Hetken nuori nainen ihmetteli, mitä oli tekeillä ja meinasikin rynniä juoksujalkaa maneesista ulos kun paljastin valmennusaikeeni. Alta aikayksikön tämä oli kuitenkin kavunnut ratsunsa selkään ja sanojensa mukaan, valmis kidutettavaksi. Annoin Minjan hoitaa alkuverryttelyt omaan tahtiin ja omalla tavallaan - itse mietin vielä, mitkä kaikki ideani toteutan. Samalla seurailin parin työskentelyä ja laitoin merkille Taavin reippauden. Mitä hittoa Minja on tuolle otukselle tehnyt, kun se ei koko ajan ole lintsaamassa tai vetelehtimässä, ajattelin ihmeissäni. Ei mennyt kauaakaan, kun Minja ilmoitti heidän olevan valmiita. Ensimmäiseksi tehtäväksi valitoitui kahdeksikon ratsastaminen ravissa, sillä halusin kerrankin nähdä muualtakin kuin selästä käsin tämän orin työskentelyä ympyrällä. Heti alusta asti ori oli hyvin kuulolla ja taipui ihan niin kuin pitikin. Jatkoimme samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan sekä ravissa, että laukassa. Seuraavaksi ohjeistin Minjaa ratsastamaan pohkeenväistöjä. Ensimmäinen yritys oli niin ratsastajalta kun hevoseltakin heikko esitys - kumpikaan ei edes yrittänyt. Seuraavalla yrittämällä väistö alkoi pikku hiljaa näyttämään väistöltä ja suoritus vain parani kerta kerran jälkeen. Vielä ennen lopettelua kiusasin ratsukkoa avo- ja sulkutaivutuksilla. Alku ei näissäkään näyttänyt järin lupaavalta, mutta loppu viimein ei niistäkään enää mitään sanomista löytynyt. Annoin Minjalle ja Taaville luvan loppuverryttelyihin, joita jäin palautteen toivossa seuraamaan. Vaikka nainen oli alkuun ollut hieman hämmentynyt ja nihkeä idealleni, oli valmennus kuulema tullut ihan osuvaan saumaan ja jopa ihan oikeasti auttanut. Taisinpa myös kuulla pienen toiveen, että saisin valmentaa useamminkin. Kouluvalmennus, valmentaja Valle VRL-14240 Maneesissa oli heti paljon mielenkiintoisempaa ennen kuin Taavi astui sisään. Minja talutti sen maneesin keskelle, ja pyysi heti alussa, että voisinko pitää suitsista kiinni jotta herra ei karkaa. Minä pidin, Taavi kyllä yritti karata mutta Minja pääsi selkään. Aloitimme valmennuksen kierroksella käyntiä, jonka jälkeen kaksi kierrosta ravia ja kierros laukkaa vielä päälle. Tällä tavalla saimme Taavista hieman ylimääräistä energiaa pois, ja se rauhoittui hieman. Taavi meni kaunista ravia kuin laukkaakin, mutta otusta katsellessa näki että se vähän ihmetteli mitä nyt oli tapahtumassa. Heti alkuun käskin mennä ravissa koko rata leikkaan, ja muutamia isoja ja pieniä voltteja. Myös pohkeenväistöä yritimme mutta siitä ei kertakaikkiaan tullut yhtään mitään! Ori vain ihmetteli mitä sen pitää tehdä, eikä tajunnut mistään mitään joten luovutimme oikeastaan heti. Ratsukko laukkasi hetken samalla kun Taavi aloitti hirveän pukittamisen testatessaan ratsastajaansa. Minja pysyi selässä yllättävän helposti, ja Taavi lopettikin pujottelun huomatessaan että ratsastaja ei luovuttaisi kuten Taavi teki. Pääsimme jatkamaan valmennusta menemällä hieman paikasta A paikkaan B ravilla. Käskin Minjan pysäyttää hevosen ja peruuttaa viisi askelta, tai enemmän. Taavi peruutti, se oli selvästi opetettu sille. Muita hommia se ei oikeen tehnytkään. Ei muka osannut, vaikka ne oli sille opetettu jo vuosia sitten. Kouluvalmennus 04.04.2016, valmentaja Mila Alvila (kirjoittaja Minja.E) Nopea kalenterin vilkaisu ja tiesin, mikä oli päämäärä tänään - Harmiton. Olin lupautunut tallin omistajalle Minjalle ja tämän suomenhevosorille valmentajaksi, joten ei auttanut muu kuin pitää lupaus ja kaasutella paikalla. Tekosyyksi ei käynyt edes uneton yö - kahvi oli sitä varten. Kun saavuin maneesille, oli nuori nainen jo verryttelemässä mustaa oria. Tervehdin Minjaa ja istuin sitten kera kahvikuppini katsomoon seurailemaan parin alkuverryttelyitä. Vaikka kuinka yritin olla puuttumatta ratsukon työskentelyyn, oli minun silti aivan pakko korjata aina virheitä havaitessani - olihan se valmentajan työtä. Onnekseni nainen ei näyttänyt ottavan siitä itseensä, pikemminkin olevan vain tyytyväinen. Olin suunnitellut, että työllistäisin Minjaa ja Taavia ihan perusasioilla. Pohkeenväistöjä, taivutuksia, lisäyksiä, asioita, jotka jokaisen kouluhevosen (ja hevosen ylipäänsä) tulisi osata, mutta ei silti osaa. Aloitimme taivutuksista. Annoin Minjalle tehtävän, jonka hän sitten ratsunsa kanssa suoritti niin monesti, että olin suorituksen hyväksynyt ja antanut uuden tehtävän. Jo muutamien toistojen jälkeen näin lähes täydellisyyttä hipovia suorituksia, joten kykenin hyvillä mielin antamaan seuraavan homman. Myös tämä onnistui ilman mitään ongelmia, joten siirryimme lisäyksiin - eikä näissäkään ongelmia. Viimeisenä otimme vielä muutamaan otteeseen pohkeenväistöjä, joista näkyi kauas, että ne olivat sekä ratsastajan, että ratsun bravuureita. Kun kaikki alkoi vaikuttaa siltä, ettei niistä parempia saisi, vaikka mitä tekisi, annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyihin. Seurasin loppuverryttelyt hyvillä mielin, jonka jälkeen kävimme Minjan kanssa vielä valmennuksen fiilikset ja risut, sekä ruusut yhteistuumin läpi.
|
Ulkoasu © Cery 2016 Tämä on virtuaalitalli |
Vierailethan myösLinkkiesimLinkkiesim Linkkiesim Linkkiesim |
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat. |
|
|
Taavilla on tavoitteena kouluratsastusjaoksen laatuarvostelut, yleislaatuarvostelut ja suomenhevosten laatuarvostelut. Koska Taavi on kantakirjakelpoinen, menee ori kantakirjattavaksi. |
i. I.N. Rosteri (sh, m, 161cm) e. Taivaankutoja (sh, trn, 155cm) |
ii. Restori
(sh, m, 160cm) ie. I.N. Loiste (sh, trn, 161cm) ei. Vartti-Hurja (sh, trn, 155cm) ee. Pilvenkehrääjä (sh, rn, 153cm) |
iii. Jalavan Jouko
iie. Restoriina iei. Perri iee. I.N. Lupaus eii. Hurjimus eie. Vartin Huuma eei. Kehrääjä-Poika eee. Pilvenlento |
KRJ:n alaiset koulukilpailut
|
Näyttelyt |
31.01.2016 KRJ Cup Kutsu, Helppo B – 36/378
07.02.2016 KRJ Kutsu, Helppo B – 4/30 07.02.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 5/30 12.02.2016 KRJ Kutsu, Helppo B – 4/30 13.02.2016 KRJ Kutsu, Helppo B – 4/30 13.02.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 4/30 19.02.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/30 01.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 4/40 03.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/40 05.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/40 08.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/40 09.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/40 10.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/30 17.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 5/30 19.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 4/30 21.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/40 22.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/40 27.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 6/44 30.03.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 3/40 01.04.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/44 02.04.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 5/44 02.04.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 3/30 04.04.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/44 10.04.2016 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/30 18.06.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 2/30 20.06.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 3/30 22.06.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 3/30 25.06.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 3/30 26.06.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 5/40 28.06.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 5/30 02.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 4/40 02.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 4/30 02.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 1/40 04.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 4/30 06.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 6/40 09.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 6/40 11.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 1/30 13.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 1/30 14.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 1/30 15.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 2/30 16.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 3/30 17.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 3/30 17.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 5/30 19.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 1/30 23.07.2016 KRJ Kutsu, Helppo A - 6/40 |
12.02.2016 NJ Marvellous Herrings, suomenhevosorit - irtoSERT - tuom. Siiri K.
KRJ:n alaiset tarinakilpailut
|