Huvitutin Kultapoika
Tavoitteet & saavutukset
<
>
Jonkin luokan himoshoppaajana sitä pitäisi osata välttää niitä tilanteita, missä tulee se maaginen ”pakko ottaa” -fiilis, mutta kun ei. Ihan mielenkiinnosta surfailin internetin ihmeellistä maailmaa läpi ja katselin, jos vaikka jostain sattuisi tulemaan vastaan suomenhevostamma, jollaista talliin kaipasin. Kriteerit oli kovat ja koska Huvitutin suomenhevoset mielsin itse laatukamaksi, klikkasin välittömästi kyseisen tallin myynti-ilmoituksen auki. Tammoja ei kuitenkaan tullut vastaan kuin yksi, eikä suku passannut itselleni, mutta mikä oli tuo komea ori nuorukainen, joka eräässä kuvassa tuijotti. Avasin orin tiedot tarkemmin tutkittaviksi ja ennen kun olin edes rekisteröinyt tekemisiäni, olin soittanut tallin pitäjälle ja ilmeisesti ilmoittanut tulevani katsomaan tätä herraa. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun Huvitutin Kultapoika oli jo asettunut meille taloksi - ja Erik jos joku oli taas käärmeissään uudesta vahinko-ostoksesta, jonka vaimoke oli onnistunut tekemään. Emältään herra on perinyt tyyneyden ja kiltteyden hoitotilanteita ajatellen ja isäpapalta taas sen hiton jääräpäisyyden, johon törmätään usein ratsastaessa. Hoitaessa Kultsi on ihan kiva tapaus, jos hoitaja vain omaa edes pikkuisen huumoria. Rauhallinen ja lempeä se on kun mikä, mutta koko ajan sitä saa pitää silmällä mahdollisten konnankoukkujen ja kepposten varalta, joita herralla tuntuu olevan joka lähtöön - nekin taitaa olla perintöä isukin puolelta. Kultsi kannattaa suosiolla sitoa kiinni hoitotoimien ajaksi - ei se mitään pahaa tee kellekkään ja paikoillaankin se yleensä pysyy, mutta ihan vaan niitten pirun kepposten takia. Ainakaan herraa ei tällöin tarvitse metsästää kissojen, koirien ja naapurin mummojen kanssa pitkin maita ja mantuja, kun se onkin jollain konstin onnistunut saamaan karsinan oven auki ja rynninyt häntä töttöröllä vapauteen. Ori kuitenkin nauttii huomiosta ja hellyydestä kuten mikä tahansa muukin elävä olento ja siksi se onkin, etenkin hitaampien hoitajien unelma - seisoo paikoillaan vaikka maailman tappiin asti ja nautiskelee jokaisesta harjan vedosta alahuultaan roikottaen. Pääosin varustus sujuu ilman sen suurempia ongelmia, mutta silloin tällöin tämä komea paholainen innostuu kiusaamaan hoitajaansa ihan 6-0. Milloin nostetaan pää kattoon, milloin väistellään satulaa tai nostellaan kinttuja suojien tieltä - kaikkeen kannattaa olla varautunut ja kaikki kannattaa ottaa huumorilla. Vaikka ori antaakin pirullisesti itsestään oikean enkelipoika ensivaikutelman, on todellisuus ihan toista luokkaa, kun tarkoitus olisi kavuta selkään. Isänsä tavoin Kultsin ratsukoulutus ei edennyt lähelläkään alkuperäistä suunnitelmaa ja kärsivällisen vääntämisen (ja ammattiratsastajan) avulla sekin homma saatiin pois päivä järjestyksestä. Mutta vaikka kopukka kuinka on koulutettu ammattilaisen avustuksella, ei se suostu luopumaan jääräpäisyydestä. Ensinnäkin, ori testaa kaikki uudet ja vanhat ratsastajat, eikä siitä ikinä voi mennä sanomaan varmaksi, tarkoittaako testaaminen tänään rodeo show’ta vai paikalla kyhnöttämistä. Toiseksi, vaikka herralle kuinka tekisi selväksi kaapin paikan, ei se silti anna periksi vaan vääntää vastaan minkä ehtii - ja ihan joka asiassa. Siksi ratsastajalta vaaditaan periksiantamattomuutta ja kokemusta, sillä herralla on onneksi pään sisällä muutakin kun kattilan kansia hakkaava simpassi. Jossain vaiheessa sekin tajuaa venkoilun turhaksi, vaikka yleensä siihen menee ainakin vartti, jolloin siitä kuoriutuu yllättävän kuuliainen ja työntekoon keskittyvä kaiffari. Kun ori on saatu ratsastajan tahdon alaiseksi, voidaan harkita siirtyvän ihan oikean kouluratsastuksen maailmaan. Yleispainotteinen ori on selvästi parhaimmillaan kouluradoilla, jossa herra on Vaativa B -tasoinen. Kaikkien onneksi isäukolta ei tullut perintönä pelkkään sontaa, vaan ihan käypäinenkin ominaisuus - näyttävät ja ratsastajalle hiton mukavat askeleet, eikä sitä voi rungoltaankaan rautakangeksi mennä haukkumaan. Vaikka Kultsi kuinka tuntuu nauttivan koulutuuppauksesta (ainakin se käyttäytyy kuin enkeli kun ollaan kouluaitojen sisäpuolella) omaa sekin ne huonot enmähalua -päivät. Silloin se alkutunnin sama vääntäminen liittyy mukaan kuvioon ja herran kanssa saa tehdä niska limassa töitä, jos siltä haluaa nähdä edes yhden kelvollisen ravisiirtymisen - nämä päivät ei kuitenkaan (luojalle kiitos!) ole järin yleisiä. Esteillä ori ei ole mikään 120cm -luokissa kilpaileva tykki, joka keräilee voittoja useammin, kun naapurin pikku-Jussi vaihtaa sukkia. Ehei! Kultsi on esteillä pelkkä päätön kana, joka omaa harvinaisen omintakeisen hyppytyylin ja kapasiteettikin riittää juuri ja juuri 80cm -luokkiin. Sijoituksia, saatika voittoja tulee lähes yhtä usein, kun meteoriitti iskeytyy maahan - harvinaista herkkua. Se kuumuu kuin hellan levy ja ratsastaja saa kaikin voimin pidätellä sen ylitse vuotavia menohaluja, jotta ratsukolla olisi edes ajatustasolla mahdollisuuksia päästä yhdenkään esteen yli. Pidätteet ovatkin esteillä yksi avainsanoista, jos tulokseksi halutaan muutakin kun kentällinen pudonneita puomeja. Mikä lie on oman tallin tammoissa vikana, sillä niitä Kultsi ei tunnu edes huomaavan, mutta auta armias kun päästään sinne kuuluisille isommille kirkoille. Ori sekoaa aivan totaalisesti ja sen on aivan pakko päästä esiintymään ja näyttämään, että kuka on tosimies. Se kiljuu kun pieni sika teurastuksessa ja steppaa joka ikisen tamman kohdalla, kun yrittäisi esittää huonoa tanssia - eikä muille herrasmiehille kukkoilua sovi unohtaa. Kilpailupaikalla tämä normaalisti niin rauhallinen herra siis pimahtaa täysin ja tarvitseekin itselleen tavanomaista kokeneemman käsittelijän, jottei mahdollisia vaaratilanteita (tai pahimmassa tapauksessa uusia pikku-Kultseja) pääse syntymään. Selästä käsin ori on lähes sama Jänkä-Jooseppi itsensä, mutta onneksi se sentään osaa edes hieman paremmin keskittyä ollessaan ihmisten ilmoilla, kun mitä kotona - se saatanan hermoja raastava vänkääminen ei kestä yhtä kauaa ja kun tilanne on kerran voitettu ratsastajan eduksi, ei herra viitsi enää uudestaan aloittaa samaa show’ta. Radalla Kultsi kuitenkin tuntuu antavan aina kaikkensa, mikä on vain positiivista. Huvitutin Kultapoika on 2-polvinen.
Kultsista on mahdollista saada tilausvarsoja. Varsan emänä on mahdollista käyttää tallin omaa tai ulkopuolista, puhdasrotuista suomen(pien)hevostammaa. Suvultaan tamman tulee olla 2-polvinen. Mikäli olet kiinnostunut, ota yhteyttä @.
o./t. varsan nimi - s. 00.00.2016 - e. emän nimi - omistaja o./t. varsan nimi - s. 00.00.2016 - e. emän nimi - omistaja o./t. varsan nimi - s. 00.00.2016 - e. emän nimi - omistaja Päiväkirjamerkintä 25.01.2016, kirjoittaja Minja.E Olin jo edellispäivänä sopinut Vilin kanssa, että lähtisimme yhdessä maastoon tänään aamupäivästä. Tietysti olin onnistunut nukkumaan pommiin juuri tänään ja pakollisten aamutoimien jälkeen saavuin talliin vain tunnin myöhässä. Tallin käytävällä seisoi kaksi hevosta, Sanni, jonka ympärillä Vili hääräili ja Kultsi. ”Sori ihan hirveesti. Nukuin totta kai just tänään pommiin” pahoittelin nuorelle miehelle samalla, kun aloitin harjaamaan Kultsia. Mies kääntyi katsomaan minuun päin. ”Ei se mitään, sitä sattuu paremmissakin piireissä. Kultsi on jo muuten harjattu.” Vilkaisin Viliä hieman ihmeissäni. ”Mä vaan aattelin, että et yleensä oo syyttä myöhässä, joten aattelin puunata Kultsinkin jo kuntoon” mies selitti lopetellessaan Sannin harjausta. Kiittelin Viliä koko matkan varustehuoneeseen ja takaisin – harvalta löytyy näin hyvää tallityöntekijää. Kapusimme selkään tallin pihassa ja lähdimme liikkeelle. Ulkona oli metri tolkulla lunta, mutta se loi vain mukavaa tunnelmaa pikku pakkasen ja auringon lomassa. Kävelimme pitkän matkaa samalla höpisten ummet ja lammet kaikesta maan ja taivaan välistä, kunnes ehdotin varovasti Vilille raviin siirtymistä. Mies otti ehdotuksen vastaan ja nosti Sannilla rauhallisen ravin. Kultsi tuntui taas aivan yli-energiseltä ja odotin jo kauhulla, milloin ori päättää ampaista pukkilaukkaa metsikköön. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja pian siirryimme takaisin käyntiin. ”Ei yhtään hullumpaa ratsastaa kesken työpäivän” tokaisi mies hetken kuluttua. ”Yritä vaan tottua siihen. Hevosten liikutus on tätä nykyä yksi sun työtehtävistä” sanoin Vilille hymyillen. Saavuimme leveälle, lähes kilometrin mittaiselle hiekkatielle, joka toimi lähes poikkeuksetta laukkapätkänä. ”Miten olisi, uskallatko laukata luonnon helmassa vai pysytäänkö alkuun ihan aitojen tai seinien sisällä?” ”Eiköhän me Sannin kanssa selvitä” vastasi mies ja niinpä nostin Kultsilla laukan. Alkuun ori tuntui siltä, että kohta mentäisiin ja kovaa, mutta onneksi Sannilla taisi olla rauhoittava vaikutus innokkaaseen ratsuuni. Laukkasimme lähes rinnatusten koko suoran pätkän, kunnes siirsimme hevoset taas ravin kautta käyntiin. ”Sehän meni hyvin” sanoin Vilille ja tämä nyökkäsi. Maastoreittiä oli jälkellä enää pari kilomertiä, joten otimme vielä rentoa ravia jonkin matkaa, kunnes annoimme hevosten kävellä loppu matkan hieman löysemmin ohjin. Tallille palattuamme riisuimme ja puunasimme ratsut, ja palautimme nämä takaisin ulkoilemaan. Päiväkirjamerkintä 27.01.2016, kirjoittaja Minja.E Istuin tuvan pöydän äärellä pitkän aikaa ja tuijottelin kelloa, kahvikuppi totta kai messissä. Kaikki pakollinen oli jo hoidettu ja kello lähestyi vasta kymmentä. Jos en nopeasti keksisi jotain, kuolisin tylsyyteen päivän aikana. Siirsin katseeni viimein pois kellosta ja aloin tuijottelemaan ikkunasta ulos. Pihalla oli hyvä keli ja tallin hevoset näytti viihtyvän tarhoissaan – etenkin Kultsi. Ori riekkui tarhassa minkä ehti ja hyvä ettei se rynninyt välillä aidoista läpi. Hetken mietinnän jälkeen päätin ottaa Kultsin liikutuksen työn alle, vaikka tänään piti alkujaan olla kaikkien hevosten vapaapäivä. Olin puunannut ja varustanut Kultsin pikaisesti ja maneesille taluttaessakin poika oli vaikuttanut hieman yli-energiseltä. Saapa nähdä, mitä ori keksii. Päätin oman turvallisuuden (ja laiskuuden) vuoksi aloittaa juoksuttamalla oria hetken, jotta se saisi purkaa hieman ylimääräistä energiaa. Alkuun voikko nuorikko muistutti lähinnä rodeo hevosta pomppiessaan narun päässä ja kiitin onneani, etten ollut kiivennyt suoraan ratsaille. Kymmenen minuutin juoksuttamisen jälkeen Kultsi alkoi viimein rauhoittua ja meno muuttui tasaiseksi ja hallituksi. Parin kierroksen jälkeen pysäytin orin ja valmistauduin selkään nousuun. Juoksutuksen ansiosta emme tarvinneet kuin muutaman minuutin alkuverryttelyt ja pääsimme aloittelemaan. Alkuun taivuttelin ja asettelin Kultsia kiemuraurilla ja ympyröillä. Vaikka ori yleensä olikin varsin notkea poika, mutta tällä kertaa sitä vaivasi selvästi jonkin sortin jäykkyys. Kiirehän meillä ei tietty ollut mihinkään, joten sain rauhassa jumppailla Kultsin taas omaksi vetreäksi itsekseen. Taivutteluiden jälkeen palauttelimme mieliin pohkeenväistöjä, jotka omaksi onnekseni muistui orin mieleen helpommin kuin omaani. Hetken vääntelyn jälkeen tajusin viimein sen, mitä tein väärin ja korjattuani kyseisen epäkohdan, alkoi väistötkin sujumaan. Väistöjen jälkeen näin loistavan tilaisuuden laukkatehtävälle ja hommaan valikoitui kahdeksikko, jonka liitoskohdassa tehdään laukanvaihto. Parilla ensi yrittämällä Kultsi vaihtoi auttamatta ristilaukkaan, mutta loppu viimein vika löytyi taas ratsastajasta. Pari korjausta ja laukanvaihdot alkoivat luonnistua. Vaihtojen jälkeen päätin aloittaa loppuverryttelyt, sillä ne Kultsi oli ansainnut. Ori oli taas näyttänyt osaavuuttaan ja toiminut alkukankeuksista ja ylimääräisestä energiasta huolimatta varsin mallikkaasti. Verkkailimme kaikessa rauhassa ja loppukäynnitkin kestivät tavanomaista kauemmin. Laskeuduin alas Kultsin selästä ja kehuin tämän maasta taivaisiin ennen kuin lähdimme siirtymään takaisin talliin. Päiväkirjamerkintä 09.02.2016, kirjoittaja Mariella S Pakkaset olivat vihdoinkin lauhtuneet, kun saavuin moikkaamaan Kultsia Harmittomaan. Olin luvannut Minjalle viettäväni talvipäivän tallilla ja heti Kultsin nähtyäni tiesin, minkä hevosen kanssa työskentelisin. Kultsi oli tuotu talliin lämmittelemään – oikeastaan kuivattelemaan, sillä ori oli aamupäivän piehtaroinut lumessa. Autoin mahdollisimman paljon orin harjaamisessa ja satuloimisessa, että se tottuisi minuun. Talvipäivän toiminnaksi olin päättänyt lumi- ja jääratsastuksen, sillä Minja oli aikaisemmin valitellut Kultsin ylienergisyydestä ja yleisistä ajanpuutteista. Lumihangessa tarpominen tulisi siis todellakin väsyttämään orin, mutta sitä ennen se saisi keskittyä jäällä kävelyyn. Hevosella oli tietenkin kokemusta jäästä, eikä sitä voinut olla huomaamatta, kun vihdoinkin astuimme jäälle. Kultsi ei vähät välittänytkään siitä, että sen selässä istui puolituttu ja jalkojen alla oli noin metri vettä. Ehkäpä hieman alle puolen metrin jääkerros vahvisti orin uskoa itseensä? Järvi oli upean näköinen sekä aava, ja me tallustelimme siinä hiljaista ja rentoa tahtia. Muutaman kerran edessämme juoksi pari rusakkoa, mutta Kultsi oli todellinen maaseutulainen, eikä edes korvaa liikuttanut, kun ne sen edessä sinkosivat. Kiersimme järveä rantaviivaa pitkin, mikä oli noin kolmen kilometrin matka, ja nousimme vastarannalla ylös. Matkallamme saimme moikata naapuria pilkkimässä, ja vaihdoin muutaman sanan herran kanssa: kalaa ei ollut vielä tullut, mutta eipä siinä oltu istuttu kuin vain 20 minuuttia. Vastarannalta alkoi lumista metsätien kulkua takaisin tallille, joten matkasimme yhteensä noin kahdeksan kilometrin reissun. Onneksi ennen viime viikkojen todella kylmiä pakkasia oli ollut suojakelejä, joten hanki kantoi todella hyvin. Kun pääsimme auratuille teille, annoin Kultsille vapaat ohjat. En tietenkään oikeasti, mutta ori oli jo kilometrin verran hinkunut nopeampaa vauhtia, joten mitä sitä enää hyväkuntoisella tiellä kieltämään. Kuten alussa arvailin, reissumme oli väsyttänyt orin tallille tultuamme, enkä voinut muuta kuin todeta retken onnistuneeksi. Innokkaat tallitytöt ja Kultsi-fanit ottivat mielellään orin minulta, jotta pääsisin heti Minjan kanssa teelle. Hehkutin orin käytöstapoja kahvipaussella, ja tiesin, että minulla olisi omassa tallissani muutama yleispainotteinen suomenhevostamma. Ehkäpä keväällä näkisinkin Kultsin uudestaan? Päiväkirjamerkintä 10.02.2016, kirjoittaja Minja.E Metsälammen ratsastuskoululla järjestettiin Sinten estetreeni ja nyt kun viimein tuli tilaisuus päästä valvovan silmän alle hyppäämään, niin miksipä en olisi tilaisuutta käyttänyt hyväkseni. Ilmoitin itseni ja Kultsin messiin. Alkuun meillä meinasi olla hieman hankaluuksia Kultsin kanssa, mutta pikku hiljaa homma alkoi toimimaan kuten pitikin. Myös valmentajamme Sinte jakoi palautetta ratsukoille ja seuraavanlaisen tuomion sitten naikkoselta saimmekin: "Oi että mikä komea ori maneesiin astelikaan! Kultsi oli innoissaan estetunnista, eikä sitä tuntunut jännittävän uusi paikka lainkaan. Reippaalla tuulella olevaa oria sai pidättää reilusti. Muistuttelin myös sinua siitä, ettei pidätteisiin saa jäädä roikkumaan, vaan myötäyksen on tapahduttava heti kun hevonen hidastaa vauhtia. Tunnin aikana tipahdit Kultsin kieltäessä ihan tavalliselle pystyesteelle! Ihmettelimme kummatkin kieltoa, ja minä epäilin sen johtuvan huonosta lähestymisestä sekä esteen varjosta joka osui outoon kohtaan. Kielto ei onneksi toistunut, ja lopputunti sujui erinomaisesti. Kultsilla näytti olevan aika erikoinen hyppytyyli, mutta ylititte siitä huolimatta kaikki esteet reilulla ilmavaralla. Sinun pitää olla tarkkana lähestymisten kanssa, jottei ratsastusteistä tule liian tiukkoja. Laukan tempo vaihteli radalla aika paljon, ja pyysin sinua pyrkimään tasaisempaan tempoon. Laukka olisi saanut olla vieläkin tarmokkaampaa radalla. Kiitoksia osallistumisesta ja onnea tuleviinkin treeneihin!" Päiväkirjamerkintä 20.02.2016, kirjoittaja Minja.E En tosiaan osaa mennä sanomaan, mistä sain niin hemmetin hienon idean ilmoittaa Kultsi suomenhevosvarsojen arviointiin. Onhan poika kiltti ja komea, mutta silti. Alkuun idea tuntui ihan hiton hyvältä, lähes tulkoon paras mitä olin ikinä keksinyt, mutta äkkiähän tuo mieli muuttui. Siinä vaiheessa, kun Erik, siis kelatkaa, oma mies, kysyy ideasta, en ollutkaan enää ollenkaan varma. Minne mä olin taas nokkani tunkenut mukaan? Selvittiin kuitenkin ihan keskinkertaisesti itse tilaisuudesta, eikä nolattu tai satutettu orin kanssa ketään, mikä on jo melkoinen saavutus. Hyvä me! Mutta se todellinen yllätyspommi tippui, kun tulokset viimein julkistettiin - meidän Kultsi palkittiin ensimmäisellä palkinnolla! Kyllä saa mamma olla ylpeä hevosestaan! Päiväkirjamerkintä 28.04.2016, kirjoittaja Minja.E (tarinakilpailuiden tuotos) Tehtävänanto: Koet, että nämä odottamattomat korealaisturistit häiritsivät sinun ja ratsusi kilpailupäivää niin paljon, että teet asiasta reklamaation kilpailunjärjestäjälle. Mitä reklamaatiossa lukee? ”Hyvä kilpailunjärjestäjä. Koen, että olen joutunut teidän järjestämissä kilpailuissa häiriköinnin uhriksi ja aion siitä nyt teille reklamoida, jotta osaatte poistaa nämä epäkohdat seuraavista kilpailuista. Näin heti alkuun tahdon kuitenkin ilmoittaa väärinkäsitysten välttämiseksi, että en ole rasisti. Ja nyt pääsemmekin itse asiaan. Mielestäni koulukilpailut tai mitkään muutkaan kilpailut EIVÄT OLE TURISTINÄHTÄVYYS. Kuten varmasti itsekin huomasit, kesken kilpailuiden paikalle pölähti turistibussillinen vinosilmäisiä amatööripaparatseja, joista innokkaimmat kuvailivat jopa kiviä. Siellä ne sitten kilpailupaikalla hääräili ja näin ollen häiritsi kilpailijoita - valokuvaamalla ja höpöttelemällä omiaan sillä tzing-tzong -kielellä. Ja kun ne eivät onnistuneet ymmärtämään selkeää (tai lähes tulkoon selkeää) englanninkieltä kun heitä pyysin poistumaan. Tällä erään en vie tätä asiaa pidemmälle tai vaadi mitään korvauksia, kuten meidän suorituspisteiden nostoa tai kilpailumaksun palautusta, mutta ensikerralla sen teen! Närkästynein terveisin Minja, joka ei ole rasisti - vaan kyllästynyt häiriötekijöihin kilpailuissa Päiväkirjamerkintä 06.05.2016, kirjoittaja siinau Saavuin Harmittoman pihaan, keväisenä kauniina aamuna jossa tallin omistaja Minja odottikin minua jo. Tervehdykset vaihdettuamme kuulin häneltä että pääsisin kokeilemaan tänään suomenhevosori Kultsia, joka mitä luultavammin tulisi kokeilemaan minua aivan varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun pääsisin orin selkään. Seurasin Minjaa talliin sisälle, ja siellä minua odottikin käytävällä komea ruunikko suomenhevosori Kultsi. Kävelin oria lähemmäs ja ojensin käteni sitä kohti silittääkseni sitä. Kultsi tutki käteni tarkkaan, luultavasti herkkujen toivossa, mutta tuumasin sille että "työ ensin ja sitten palkka". Minja kertoili orista perusjuttuja, ja siinä samalla rupesin harjailemaan oria pitkin vedoin. Kultsi seisoskeli rauhallisesti aloillaan, ja nautiskeli selvästi kunnon harjauksesta. Sain hoidettua orin, ja putsattua sen kaviot, jonka jälkeen lähdimme hakemaan orin varusteista varustehuoneesta. Minja näytti mistä löytyy Kultsin varusteet, ja nappasin suitset sekä satulan kainalooni ja suuntasin Kultsin luokse. Minja laittoi orille suitset sillä aikaa, kun minä nostin satulan sen selkään ja asettelin sitä sopivaan kohtaan. Kultsikin taisi hieman herätä, kun sai varusteet niskaansa, ja se seisoskeli korvat hörösssä käytävällä, selvästi valmiina lähtemään lenkille. Kun olimme saaneet orin varustettua, kiskaisin kypärän päähäni, ja Minja irrotti Kultsin käytävältä minulle valmiiksi. Suuntasimme tallista ulos, ja talutin Kultsin läheiselle ratsastuskentälle. Ori seuraili minua tarkkaavaisesti, kun asettelin jalustimia sopivan pituisiksi, ja kiristin vielä mahavyötä ennenkuin nousin selkään. Minja seuraili kentän laidalla meitä, ja hän näytti ehkä hieman odottavalta sen suhteen, mitä kohta tapahtuisi. Nousin Kultsin selkään, ja otin vähän tuntumaa orin selässä, joka tuntui täysin erilaiselta kuin omat ravihevoseni millä toisinaan ratsastelin. Otin Kultsun ohjaintuntumalle, ja yritin kevyesti käskeä sitä eteenpäin, mutta eihän se siitä mihinkään meinannut liikkua. Ori seisoi paikoillaan ja luultavasti mietti että minkä amatöörin ne tuonne selkään on päästänyt, mutta ilmeisemmin jotain tein oikein kun sain kuin sainkin Kultsin liikkeelle. Ori lähti kävelemään rauhalliseti eteenpäin, ja minua alkoi jo hieman epäilyttää kun se kulki niin rauhallisesti ja ei näyttänyt elettäkään että kohta olisi kyyti kylmää tai että se testaisi minua niin että istuisin viimenään kentällä hiekalla. Minja seuraili edelleen meitä, ja hän kehotti kokeilemaan vuorostaan ravia, ja minähän tein työtä käskettyä. Pyysin Kultsia siirtymään raviin, ja ori nostikin ravin helposti, kunnes ensimmäinen odottamaton kokeilu oli alkanut. Ori viskasi peräpäänsä korkealle ilmaan, ja ihme kyllä minä jopa pysyin selässä vielä....toistaiseksi. Jatkoimme ravailua kenttää ympäri, mutta tällä kertaa olin jo varautuneena seuraavaan pukitteluun. Ihme sinäänsä saimme ravailla rauhassa monta kierrosta kenttää ympäri, kunnes oli vuoro nostaa laukka. Kyllähän Kultsi laukan nosti mutta se tarjosi samantien perää ilmaan, ja seuraavaksi se heitti jo etupäätä ilmaan kun sai takapään takaisin maankamaralle. Nyt oli jo minullakin tekemistä keskittyä pysymään orin selässä, ja yritinkin kovasti saada sitä hiljentämään käyntiin. Kultsi nakkeli päätään ilmaan, ja vaihteeksi heitti vielä muutamat pukit ravissa, enkä onneksi vieläkään pudonnut vaikka alkoi jo voimat olla melko koetuksella. Sain hidastettua orin käyntiin, ja Minjan kanssa tulimme siihen tulokseen, että olisi ehkä parempi kävellä vain kentällä, kun se näytti sujuvan parhaiten. Siinä me aikamme kentällä pyöriskelimme Kultsin kanssa, ja minun onneksi se ei enää pukitellut tai temppuilut muutenkaan. Minun oli aika lähteä kotiin, mutta jäin vielä seuraamaan hetkeksi kun Minja kiipesi orin selkään ja jäi ratsastamaan sillä kentälle. Hieno pari suorastaan, ja kuinka kauniisti ori liikkuukaan...osaavan ratsastajan kanssa ! Päiväkirjamerkintä 15.06.2016, kirjoittaja Minja.E (tarinakilpailuiden tuotos) Tehtävänanto: Kilpailunjärjestäjä on julkaissut kuvan sinusta ja ratsustasi yrityksen Facebook-sivuilla. Mitä kuvassa tapahtuu ja miten sitä on kommentoitu? Koin vuosisadan järkytyksen ja häpeän, kun kirjauduin kilpailupäivää seuraavana aamuna facebookiin. Itselläni oli hatarat muistikuvat edellisestä kisapäivästä, sillä huonona häviäjänä olin ottanut yhden saunaoluen tilalla muutaman pullon enemmän. Kilpailunjärjestäjä oli julkaissut yrityksensä facebook-sivuilla kuvan minusta ja Kultsista, eikä se ollut millään tavalla edustava, saatika julkaisukelpoinen. Kuvaa tuijotellessa aloin viimein muistamaan kilpailusuoritusta, jonka aikana Kultsi oli onnistunut sekoamaan täydellisesti. Se hyppi ja loikki melkoista pierupukkilaukkaa kouluaitojen sisäpuolella minun roikkuessa epätoivoisena kyydissä - ja tietty joku oli onnistunut ikuistamaan tapahtuneen ja julkaisemaan kuvan saatetekstillä "aina ei mene kuin strömsöössä..."; Kuva oli kerännyt jo monisatapäisen tykkääjä lauman ja muutamat olivat sitä kommentoineet - pääosin vedet silmissä nauravilla hymiöllä, mutta sitten oli yksi, joka poikkesi muista. "Ei ollut ensimmäinen kerta - ja tuskin viimeinenkään! Ja näkisittepä noiden treenaamisen kotona, se vasta hauska näky onkin!" Vilkaisin kommentoijaa ja tajusin sen meidän omaksi tallipojaksi Viliksi. Suljin koneen pieni kiukku korvien välissä - nyt se kloppi saisi sellaisen läksytyksen ettei uskokkaan! Estevalmennus 12.02.2016, kirjoittaja Wiewi Huhtmarja Päivän ensimmäinen valmennettava ratsukko saapui hiukan myöhässä suorastaan jäätävän kylmään maneesiin. Ruunikkoa suomenhevosoria taluttavan ratsastajan hiuksista sojotti heiniä ja ilmeestäkin jo näin, että ori ei ilmeisesti ollut ollut täysin samaa mieltä hoidettaessa. Nopeasti lukaisin vihkosestani ratsukon nimen ja pyysin heitä aloittamaan helpolla lämmittelyradalla jonka yhdessä avuliaiden tallityttöjen kanssa olin koonnut ajan kuluksi. Ratsastaja hyppäsi orin selkään ja ratsasti kevyttä ravia pienen ympyrän kunnes nosti ponnekkaan laukan ja suuntasi suomenhevosen kohti ensimmäistä matalaa estettä. Ori hyppäsi todella kaukaa, mutta pääsi kuitenkin ilman virhepisteitä ensimmäisen esteen yli. Huusin ratsastajalle, että enemmän pidätteitä ja pidä pakka tiiviimmin kasassa. Toinen este sujui jo paremmin eikä ori hypännyt liian aikaisin. Lämmittelyradan jälkeen ori korskahteli ja viskoi päätänsä sekä heitti jopa pienet pukittelut. Kävin ripeästi laittamassa uuden radan ratsastajan rauhoitellessa oria kevyessä ravissa. Annoin ratsastajalle luvan lähteä kokeilemaan hieman vaikeampaa rataa, muistutin pidätteistä ja siitä, ettei orin kannata antaa kuumua liikaa. Esteissä korkeutta oli 80cm, mutta orilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia korkeuden kanssa, voimaa sen jaloista selkeästi löytyi. Ratsastaja muisti hyvin käyttää pidätteitä ja vaihtoi aina välillä hevosen kuumuessa raviin. Viimeisen esteen jälkeen kehuin ratsastajaa hyvästä suorituksesta, mikään nopea se ei ollut, mutta muuten puhdas rata. Annoin ratsastajalle luvan alkaa tekemään loppuverryttelyjä ja itse aloin lukemaan seuraavan valmennettavan tietoja.
Ikääntyminen
Hevonen ikääntyy 3-vuotiaaksi asti täysin satunnaisesti ja siitä eteenpäin VARL-ikääntymisen mukaan.
kuvien © VRL-03385 tämä on virtuaalihevonen! |
Ulkoasu © Cery 2016 Tämä on virtuaalitalli |
Vierailethan myösLinkkiesimLinkkiesim Linkkiesim Linkkiesim |
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat. |
Kultsilla on tavoitteena este- ja kouluratsastusjaosten laatuarvostelut, yleislaatuarvostelut ja suomenhevosten laatuarvostelut. Koska Kultsi on kantakirjakelpoinen, menee ori kantakirjattavaksi. |
SV-I / 20.02.2016
rakenne 4,8, suku 10, käytöskoe 20, ratsastuskoe 6,5 + 5 = 46,3p. käytöskokeen tulos: 83.67% | koulukokeen tulos: 7. sija KTK-II / 20.03.2016 18 + 17 + 18 + 19 = 72p. |
ii. Sumuhurja VSN Champion, KTK-II, KRJ-I ie. Kultavire ei. Tähdenlennon Aarre VIR MVA Ch, KTK-III,SLA-II, ERJ-II ee. Primadonna † |
iii. Vilukki
iie. Sumulaulu iei. Kultapuhuri iee. J.K. Väre eii. Kingin Kaappaus eie. Anjan Tulisielu eei. Väinämöinen eee. Sinja |
KRJ:n alaiset koulukilpailut
|
ERJ:n alaiset estekilpailut
|
4v - 08.03.2016
5v - 25.04.2016 6v - 12.06.2016 7v - 30.07.2016 8v - 16.09.2016 9v - 03.11.2016 |
10v - 21.12.2016
11v - 07.02.2017 12v - 27.03.2017 13v - 14.05.2017 14v - 01.07.2017 15v - 18.08.2017 |
16v - 05.10.2017
17v - 22.11.2017 18v - 09.01.2018 19v - 26.02.2018 20v - 15.04.2018 21v - 02.06.2018 |
22v - 20.07.2018
23v - 06.09.2018 24v - 24.10.2018 25v - 11.12.2018 26v - 28.01.2019 27v - 17.03.2019 |