Harmittoman Hetki Lyö
Tavoitteet & saavutukset
<
>
”Sen nimi on Hetki Lyö ja siitä ei enää keskuskella!” ilmoitin Erikille, kun olimme käyneet useiden päivien keskustelun vastasyntyneet orivarsan nimestä. Vaikkei miekkonen (tai liiemmin kukaan muukaan) alkuun nimestä innostunut, kelpasi se loppujen lopuksi ihan hyvin - ennakkoluuloja sanon minä. Myös pikkuherran lempinimi Humppa ei meinannut millään kelvata, mutta tarpeeksi pitkään kun nimeä jaksoin käyttää, alkoi myös muut toistelemaan kyseistä nimeä. Jo maitovarsana Humppa oli pirteä ja aivan hiton omapäinen tapaus, mutta luojan lykky sen luonne tasoittui hieman iän myötä. Pirteä ja omapäinen se on vieläkin, mutta kunnioitusta ihmiskuntaa kohtaan löytyy jo huomattavasti enemmän, eikä kaksijalkaisten tarvitse sitä moneen otteeseen komentaa. Herralla on myös jonkinmoinen tapa ilmoittaa saapumisestaan aivan perkeleen kimeällä kiljumisella, jolloin kuuroutuminen muutaman sadan metrin säteellä on lähes taattua - etenkin ne naissukupuolen edustajat saa orin pään pyörälle. Hoitaessa Humppa on sellainen hiton tättähäärä säheltäjä, joka ei meinaa millään pysyä paikoillaan edes muutamaa hassua minuuttia. Eikä hommaa helpota yhtään, jos tallissa on saman aikaisesti tammoja. Humppa kiljuu ja pörrää kuin eksynyt kimalainen ja koittaa kaikin voimin kiinnittää neitokaisten huomion. Luojalle kiitos, että herran kunnioitus ihmisiä kohtaan on niin valtaisaa, että napakka komentaminen riittää saamaan sen asettumaan. Se, kuinka monta kertaa Humppaa joutuu yhden hoitotuokion aikana komentamaan, onkin sitten vaihtelevaa - orilta kun tuppaa unohtumaan jo sekuntin sadasosassa asiat, etenkin ne komennukset. Herran sähläyksen vuoksi karsinaan ei ole hyvä päästää pienempiä ihmisiä, sillä nämä jää aivan varmasti jalkoihin - ei se tahallaan ilkeä ole, vain hieman... innokas. Muuten kaikki hoitotoimenpiteet sujuu ongelmitta. Kyllä sen tietää monen kilometrin päähän, milloin joku on istunut Humpan selkään - koko tienoo raikuu perkeleestä ja helvetistä, eikä kanttura tai jästikään enää ihan tuntemattomia sanoja ole naapureille. Selästä käsin Humpan jääräpäinen puolisko nostaa taas päätään, eikä siinä paljon herran rukoukset tai ajatukset ”kyllä se sen verran ihmisiä kunnioittaa...” auta. Jos herraa ei kiinnosta liikkua eteenpäin tai tehdä vaadittuja asioita, saa ratsastaja tehdä niska limassa töitä, jopa yhden käyntiaskeleen eteen. Silloin tällöin Humpalla on myös päiviä, jolloin jarrut on jäänyt kotiin ja se kiikuttaa ratsastajaansa aivan kuusi nolla sinne, minne itseä huvittaa. Orhin selkään onkin syytä istuttaa osaava ja vähintään yhtä omapäinen ja periksiantamaton ratsastaja kuin mitä itse ratsukin on - kyllä se Humppa ajallaan huomaa, ettei tälle kaksijalkaiselle pärjää ja alkaa osoittaa kuuliaisuutta. Humppa on melkoinen parkettien partaveitsi koulukentille päästessään. Se suorittaa Vaativa B -tason liikkeet ilman mitään ongelmia, eikä se näyttävyydessäkään jää kauas sirompi rakenteisista kilpakumppaneista. Kouluratsastus tuntuu olevan herralle sen verta suuri henkireikä, ettei kyseisen lajin parissa passaa pelleillä. Pääosin se onkin kouluradoilla innokas ja tottelee pienimmänkin avun kuin ihan pirun hyvin koulutettu koira, mutta löytyy siltäkin niitä enmähaluaa -poikkeuspäiviä. Tällöin Humpan kanssa saa vääntää joka asiasta samaan malliin kuin yleensäkin ratsastaessa, mutta jälleen kerran pitkä pinna ja periksiantamattomuus auttavat paljon. Jos Humpan onnistuu saamaan takaisin ruotuun, sujuu yhteistyö taas huomattavasti paremmin - huonoina päivinä Humppa on tosin normaalia hankalampi koko ratsastuksen ajan. Esteratsuksi Humpasta ei hitto vie ole, mutta minkäs teet. Ori näyttää lentävältä lihapullalta liihotellessaan tuhat kiloisen keijun tavoin esteiden yli, eikä sen hyppytyyliäkään voi pahemmin mennä kehumaan, puhumattakaan orin onnettomasta kapasiteetista, joka juuri ja juuri riittää 70cm -korkeuksiin. Herra ei selvästi osaa asetella kinttujaan oikeaan järjestykseen ja usein tämä ongelma johtaa siihen, että puomit tuppaa lähtemään mukaan. Pääasia kuitenkin on, että hevonen itse nauttii siitä mitä tekee, joten esteet kuuluvat herran liikutukseen nimikkeellä mielenvirkistys. Humpan kanssa työskennellessä on usein tullut mietittyä, miten siitä voi lähteä niin kimeä ja korvia särkevä ääni. Kuten kotioloissa, myös kilpailupaikalle saapuessa ori ilmoittaa selkeästi tulostaan, jottei kyseinen tapahtuma varmasti jää keneltäkään huomaamatta. Se aloittaa heti ensimmäisenä tammojen iskemisen ja herran hallitseminen voi olla alkuun hieman isompi työnsarka. Pikku hiljaa se kuitenkin rauhoittuu, jos hoitaja sitä vain vaatii ja alkaa käyttäytymään ihan asiallisesti. Kiljumista se ei kuitenkaan suostu lopettamaan. Verryttelyssä Humppa täytyy saada kuulolle ja keskittymään, jotta itse suorituskin onnistuisi. Jos se saa vapaasti humputella verryttelyssä, ei se tee sen suurempaa muutosta radalle päästyään, jolloin meno näyttää lähinnä siltä, kuin ratsastuskoulun alkeistuntilainen kera osaamattoman ponin olisi eksynyt väärään aikaan, väärään paikkaan. Harmittoman Hetki Lyö on pitkäsukuinen.
Humpalla on yhteensä 0 jälkeläistä, joista 0 on tammoja ja 0 oreja.
o./t. varsan nimi - s. 00.00.2016 - e. emän nimi - omistaja o./t. varsan nimi - s. 00.00.2016 - e. emän nimi - omistaja Päiväkirjamerkintä 16.02.2016, kirjoittaja beeko Tulin tapaamaan Humppaa vierailevan ratsuttajan roolissa. Aloitin herraan tutustumisen jo tallissa, jossa ori tahtoi keskittyä lähinnä toisella perällä oleviin toisiin hevosiin. Hiljalleen kuitenkin Humpan kiinnostus saatiin kiinnitettyä minuun varustamisen yhteydessä. Orin omistaja Minja kertoi samalla Humpan koulutustaustasta ja tämän hetken tilanteesta. Kyseessä oli kuitenkin vasta juuri ja juuri 3-vuotias nuori ratsu, joten tulee muistaa, että hirveästi ei vielä ole ehditty opettamaan monimutkaisia asioita ja vielä pitäisi asiat muutenkin pitää yksinkertaisina. Lähdimme maneesin rauhaan työskentelemään ja aloitimme työskentelyn kuitenkin maasta käsin juoksuttamalla. Näin sain kuvan orin tasapainosta ja vahvuuksista sekä heikkouksista. Lopulta kiipesin selkään ja aloin hiljalleen hakemaan Humpalta vastinetta pidätteille ja etenkin istunta-avuille. Heti huomasi, että näitä oli tehty jo aiemmin paljon, sillä Humppa vastasi niihin hyvin ja intoa puhkuen. Kun ori oli työskentelyssä mukana aloin asettamaan sitä vuorotellen sisä- ja ulkopuolelle, saadakseni sen työskentelemään kokonaisvaltaisemmin. Ori kulki pienellä työllä hyvinkin muodossa eikä laahottanut turpa pitkällä menemään. Minja oli kertonut, että pohkeenväistön alkeita oli aloitettu, mutta aika vähäisesti. Niinpä jatkoimme niitten työstämistä. Ihan yksinkertaisesti, kun avut olivat kutakuinkin tuttuja, haimme ihan yhden askeleen ristiin astumista. Muutamien toistojen ja yritysten jälkeen ori Humppa ymmärsi jutun juonen onnistuen. Saimme kumpaankin suuntaan pari-kolme ehyttä toistoa ja päätimme alkaa lopettelemaan. Mielestäni Humpan potentiaalia kannattaisi hyödyntää jatkossakin ratsuttajan kanssa työskennellessä. Päiväkirjamerkintä 12.03.2016, kirjoittaja Minja.E Tallin käytävällä raikuu vihainen ja jokseenkin tuskastunut ”perkeleen elukka” kävellessäni talliin. Tunnistan tuon merimiehenlailla kiroavan miesäänen kuuluvan Vilille ja raahustan kahvikuppi kädessä ja silmät vielä puoli ummessa äänen suuntaan, joka johdattaa minua Humpan karsinalle. ”No, mikä on ongelmana?” kysyin nuorelta mieheltä hörpäten sen jälkeen suullisen mustaa, höyryävää kahvia. Vili väistää ja orin päällä roikkuvat loimenriekaleet. ”Mitä helvettiä täällä on tapahtunut?” kysyn järkyttyneenä, vaikka kykenin jo arvaamaan vastauksen. Miekkonen selitti, kuinka Suvi oli käskenyt tätä hakemaan Humpan sisälle ja laittamaan ratsastuskuntoon, mutta tarhassa tätä oli vastassa suomenhevosori kera loimen, jossa oli enemmän reikiä kuin kangasta. Kirosin mielessäni, mutta onnistuin kuitenkin pitämään perkeleet ja helvetit sisimpäni uumenissa, ainakin melkein. ”Tuo hiton loimi maksoi puoli omaisuutta, kun sen viikko sitten ostin ja nyt se on jo tuossa kunnossa”. Vili tuntui aistivan lähestyvän hermoromahdukseni ja alkoi pikaisesti rauhoittelemaan minua. ”No, ei auta. Kun viet sen takaisin pihalle, heitä sille selkään se sen vanha nuhjaantunut toppaloimi” sanoin ja lähdin kävelemään pois paikalta. Hiton kopukat! Onnistuvat ajamaan talouden ihan kuralle tempauksineen… Kouluvalmennus 28.02.2016, valmentaja Minja.E Kun ne hemmetin naapurin pennut oli edellispäivinä aiheuttanut murtuneen käden ja ratsastuskiellon, ei auttanut muu kun lyödä Suvi selkään ja pitää tälle kouluvalmennus (vaikka Suvihan se meistä sen ratsastuksen ohjaajan koulutuksen omisti). Humppa vaikutti kovin innostuneelta ja Suvi joutui ihan tosissaan pidättelemään sitä – oriherra kun yritti ravissakin rynniä apuja kuuntelematta miten huvittaa. Onneksi Suvi osaa asiansa, eikä aikaakaan kun tämä sai Humpan takaisin kuriin ja herran nuhteeseen. Alkuverryttelyjen jälkeen Suvi ilmoitti heidän olevan valmiita aloittelemaan valmennustani. Päätettiin ottaa ihan perusasioita, sillä ne tuntui olevan tälle nuorukaiselle melko haastavia aina silloin tällöin. Huolimatta siitä, että todellisuudessa ori osasi kyseiset asiat, sen keskittyminen ei vain aina riittänyt tekemään asioita kunnolla. Alkuun otettiin pohkeenväistöjä ja hetken nainen sai opastaa oria lähes kädestä pitäen, ennen kuin mitään maailmaa mullistavan hyvää suoritusta saatiin. Sitten homma kuitenkin parani hetkessä ja väistöt sujui ongelmitta käynnissä ja jopa ravissa. Seuraavaksi vuorossa oli avo- ja sulkutaivutukset, joiden kohdalla oli aivan sama juttu – alku oli hankala, mutta pian sekin ongelma korjaantui ja meno muuttui lähes ammattimaiseksi. Omasta kasvatistaan saa taas olla ylpeä! Loppuun annoin Suvin suorittaa itse haluamiaan laukkatehtäviä Humpan kanssa, ennen kun vuorossa olisi loppuverryttelyt. Kehuin paria ja keskustelimme pitkän tovin orin ratsastettavuudesta ja valmennuksesta. Myös Suvi (joka yleensä on hevosten suhteen kovin kriittinen) kehui oria maasta taivaisiin – kyllä siitä kuulema jotain voi vielä tullakin. KRJ:n alaiset koulukilpailut
|
4v - 16.03.2016
5v - 03.05.2016 6v - 20.06.2016 7v - 07.08.2016 8v - 24.09.2016 9v - 11.11.2016 |
10v - 29.12.2016
11v - 15.02.2017 12v - 04.04.2017 13v - 22.05.2017 14v - 09.07.2017 15v - 26.08.2017 |
16v - 13.10.2017
17v - 30.11.2017 18v - 17.01.2018 19v - 06.03.2018 20v - 23.04.2018 21v - 10.06.2018 |
22v - 28.07.2018
23v - 14.09.2018 24v - 01.11.2018 25v - 19.12.2018 26v - 05.02.2019 27v - 25.03.2019 |
Ulkoasu © Cery 2016 Tämä on virtuaalitalli |
Vierailethan myösLinkkiesimLinkkiesim Linkkiesim Linkkiesim |
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat. |
Humpalla on tavoitteena kouluratsastusjaoksen laatuarvostelut, yleislaatuarvostelut ja suomenhevosten laatuarvostelut. Koska Humppa on kantakirjakelpoinen isän puolelta, menee ori kantakirjattavaksi.
|
ii. Seljasaaren Huuma
VSN Champion, KTK-II ie. Seljasaaren Poni KTK-III ei. Fiktion Sulmu † KTK-III, KRJ-I, jälkeläisluokka C ee. Koivukujan Sohvi † KRJ-I, SV-II, jälkeläisluokka AB |
iii. Seljasaaren Härmä KTK-II
iie. Seljasaaren Sumusointu KTK-II iei. Seljasaaren Tauno KTK-II iee. Seljasaaren Velvinna VSN Champion, KTK-II eii. Raadelman Suikku VIR MVA Ch, KTK-II eie. Vaapukan Hilla † eei. Virnan Vekseli † KRJ-II eee. Koon Neitoperho KRJ-III |
4v - 16.03.2016
5v - 03.05.2016 6v - 20.06.2016 7v - 07.08.2016 8v - 24.09.2016 9v - 11.11.2016 |
10v - 29.12.2016
11v - 15.02.2017 12v - 04.04.2017 13v - 22.05.2017 14v - 09.07.2017 15v - 26.08.2017 |
16v - 13.10.2017
17v - 30.11.2017 18v - 17.01.2018 19v - 06.03.2018 20v - 23.04.2018 21v - 10.06.2018 |
22v - 28.07.2018
23v - 14.09.2018 24v - 01.11.2018 25v - 19.12.2018 26v - 05.02.2019 27v - 25.03.2019 |