Fiktion Salma

 

• Fiktion Salma "Salma"
• Rekisteritunnus VH15-018-1299
• Suomenhevostamma
• Syntynyt 07.02.2015 (3v 01.07.2015)
• Rautias, säkäkorkeus 151cm

 

• Koulupainotteinen
• Tasoltaan Vaativa B

• Kasvattanut Milja, Fiktio
• Omistaja Minja.E (VRL-14226)

---

Tavoitteet & saavutukset

​Sallilla on tavoitteena kouluratsastusjaoksen laatuarvostelut, yleislaatuarvostelut ja suomenhevosten laatuarvostelut.

YLA2 / 25.03.2016
​Tekstipisteet 34 (luonne 18 + muut tekstit 16) - Jalostuspisteet 27 (suku 21 + jälkeläiset 6) - Kilpailupisteet 17 - Rakennepisteet 11 - Lisäpisteet 5 = 94p

---

• Luonne
• Suku & jälkikasvu
• Päiväkirja
• Valmennukset
  
• Kilpailumenestys
  

<

>

Fiktion Salma on eräänlainen vahinko-ostos, jonka kohdalla se vähäinen kontrolli ja harkintakyky katosivat. Tamman kaunis ulkomuoto ja lempeäyttä hehkuva sisin vetivät minua puoleensa ja vaikka pari päivää onnistuinkin sen nappisilmiä vastustelemaan, oli minun aivan pakko heltyä sille. Kun Milja sitten viimein ilmoitti, että tarjoukseni oli hyväksytty ja omistaisin nyt ihka oman Fiktion kasvatin, tuli ensin katumus. Kun tamma sitten oli asunut tallissa pienen tovin ja kotiutunut kunnolla, osottautui se parhaaksi vahinko-ostokseksi, mitä olin koskaan tehnyt. Tuttava piireissa Sallina kulkevasta suomalaisneidosta saa helposti mitäänsanottoman kuvan ja useat tamman ensi kertaa näkevät ovat suorin suksin kysyneet, omaako otus ollenkaan omaa mielipidettä. Ikävä pilata ilo, mutta kyllä se omaa ja hemmetinmoisen tahdon omaakin. Vaikka Salli on perusluonteeltaankin hyväntahtoinen ja lempeä tapaus, osaa neito tarvittaessa heittäytyä aivan hiton hankalaksi.

Hoitotilanne kannattaa suosiolla aloittaa tarkastamalla, että tamma on sidottu kunnolla kiinni ja ainakin karsinan ovi, mielellään kaikki tallista ulos johtavat ovet, on huolella lukittu. Sallilla on pienoinen taipumus hoitajan silmän välttäessä nyhjää riimunnarun solmu auki ja paeta vaivihkaa paikalta, eikä tamman kiinni saaminen ole kaikista yksinkertaisin projekti. Myös käytävällä hoitaminen onnistuu, mutta tällöin neito on pidettävä visusti kahden puolen kahlittuna. Ilman kyseistä ominaisuutta suomalaistamma on helppo hoidettava - harja käteen ja rohkeasti sukimaan tamma edustuskuntoon. Aikaa tähän kuluu ihan sen verran, mitä hoitaja itse tahtoo käyttää, sillä Salli nauttii suunnattomasti huomiosta ja viihtyisi huomion keskipisteenä maailman tappiin asti, jos siihen mahdollisuus tulisi. Varustus ei yleensä tuota sen suurempaa nippua harmaita hiuksia kaksijalkaisen päähän kuin mikään muukaan hoitoitoimenpide, mutta halutessaan tamma osaa tehdä tilanteesta vaikean - etenkin, jos suuhun yritetään sulloa kylmää metallia tai selkään asettaa satulaa antamatta Sallin ensin tehdä sille tarkastusta turpavärkillään.

Viimeistään ratsastaessa käy ilmi tamman omatahto. Halutessaan Salli on kuuliainen ja osaava ratsu, joka tottelee jokaista ratsastajan antamaa apua tarkasti ja kyseenalaistamatta, mutta halutessaan se kykenee myös tekemään työskentelystä lähes tulkoon sulan mahdottomuuden. Lähes poikkeuksetta joka kerta, kun joku kapuaa selkään, testaa tamma uuden ratsastajansa lintsaamalla töistä ja liikkumalla kuin täi tervassa. Tästä syystä Sallin ratsastajan tärkein ominaisuus on periksiantamattomuus ja kyky saada jääräpäisinkin hevonen alistumaan omaan tahtoonsa. Jos tamman päähän saa heti ensi askelilla upotettua käytösmallin ”ratsastaja on pomo ja hevonen tottelee”, sujuu ratsastustuokio huomattavasti mukavammin ja helpommin kuin tamman saadessa olla niskanpäällä.

Painotukseltaan Salli on kouluratsu ja melkoinen peli onkin. Alku se vaatii paljon ratsastajalta, mutta lopussa kiitos seisoo. Osaavan ratsastajan käsissä tamma on taitava ja on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jopa vaativalla tasolla kilpailevien puoliveristen omistajat seuraavat sen menoa silmät lautasina ja monttu auki. Salli omaa kolme puhdasta ja pehmeää askellajia, jotka yhdistettynä tamman kauniiseen ulkomuotoon, osaavuuteen ja saumattomaan yhteistyöhön ratsastajan kanssa saavat tuomarit ja vastustajat lähes pyörtymään vaikuttuneisuudesta. Tamma kilpailee kouluradoilla vaativa B- tasolla, vaikka ne ensimmäiset askeleet aina vaikuttaakin siltä, että kyseessä on juuri ja juuri ratsukoulutuksen läpäissyt nelijalkainen - se todellinen osaaminen löytyy oikean ratsastajan alla.

Sallia ei ole luotu esteradoille ja usein sen meno näyttää melko holtittomalta ja epävarmalta. Ratsastajalta edellytetään kylmiä hermoja ja puolipidätteiden osaamista, sillä tamma tuppaa kuumumaan ihan reilusti, etenkin jos edessä oleva este on maapuomia korkeampi. Kapasiteettia Sallilta ei järisyttäviä määriä löydy, hyppytyyli on vähintäänkin omintakeinen ja turhan helposti se ottaa nokkiinsa ratsastajan virheistä, jolloin kiellot ja esteiden ohi rynniminen eivät ole tavattomia. Haittaa tästä ei kuitenkaan ole ollut, sillä esteet toimivat vain mielenvirkistyksenä silloin, kun jostain löytyy tarpeeksi hurjapäinen kuski.  

Yleensä tamma on melko hiljainen hiippari, joka ilmaisee itseään lähinnä jääräpäisellä asenteellaan, mutta herran jumala mikä huuto alkaa kilpailupaikalle rantautuessa. Tammasta lähtee enemmän ääntä kuin satapäisestä esikoululaisten laumasta, jolloin sadan metrin säteellä oleilevat ihmiset ja eläimet tarvitsisivat kuulosuojaimet. Sallista tulee oikea esiintyjä ja huudellessaan lajitovereille, se usein myös esittelee vuosisadan kauneita tanssia - joka sekin näyttäisi olevan sekoitus balettia ja steppiä. Onneksi tilanne rauhoittaa, kun tamma pääsee työn touhuun. Verryttelyssä Sallin kanssa joutuu usein hetken tappelemaan milloin mistäkin, mutta radalla se sentään osaa sulkea muun maailman ja oman tahtonsa ulkopuolelle. Tamma omaa melkoisen voitontahdon, joten itse suorituksessa se tekee parhaansa ja enemmänkin, eikä ole valmis lyömään hanskoja tiskiin edes silloin, kun peli on jo menetetty. Huonoksi kilpahevoseksi ei Sallia siis voi mennä moittimaan.

Fiktion Salma on 4 -polvinen.

 
i. Fiktion Sulmu † 
KTK-III, KRJ-I, jälkeläisluokka C  

e. Koivukujan Sohvi † 
KRJ-I, SV-II, jälkeläisluokka AB 

ii. Raadelman Suikku
VIR MVA Ch,  KTK-II  
ie. Vaapukan Hilla † 
 

ei. Virnan Vekseli † 
KRJ-II
ee. Koon Neitoperho
KRJ-III

iii. Kajo-Varjo VIR MVA Ch,  KTK-II, KRJ-II 
iie. Soihdun ILO KTK-III
iei. Sannin Mårran † KRJ-II, YLA2, SLA-III 
iee. Hilppa VIR MVA Ch,  KRJ-II, YLA2, SLA-I 
 
eii. Bellin Halti (kadonnut, sukuselvitys kirjoitettu)
eie. Lasitaivas AK KTK-III 
eei. Pieni Leijonamieli
eee. Ruuhkatukka KIR

eii. Bellincosen kasvatti Bellin Halti, menehtyi kesällä 2009. Rautiaan, 155cm -korkean suomenhevosorin tiedetään kilpailleen hyvällä menestyksellä niin este-, koulu- ja kenttähevosena - edes Vaativa B -tason kouluohjelmat eivät tuottanut sille mitään ongelmia ja usein se palasikin kilpailuista vähintään sijoituksen kanssa. Ori oli luonteeltaan kiltti ja oriksi rauhallinen, eikä sen kanssa tuntunut ikinä olevan ongelmia, joskin tammojen kiima-aikana sitä sai luonnollisesti pitää normaalia enemmän silmällä. Haltin jälkeläismäärästä ei ole veden pitävää tietoa, mutta kuuleman mukaan sillä on ainakin yksi tammavarsa ja kaksi ori -sukupuolen edustajaa. 

---

Sallilla on yhteensä 2 jälkeläistä, joista 0 on tammoja ja 2 oreja.
​

o. Rätvänän Jukuri - s. 05.06.2015 - i. Lamourin Juksu - varpu (VRL-14111)
o. Harmittoman Hetki Lyö - s. 28.01.2016 - i. Seljasaaren Hurraa - Minja.E (VRL-14226)

Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja HM (entinen omistaja)
Salma on näistä yksi kuuluisista ostoksista, joita ei pitänyt edes hankkia. Kun näin tamman myynti-ilmoituksen käänsin välittömästi sivua ajatellen että "En varmana katso, en katso, enkä edes vilkaise!". Pari tuntia tämä päätös pysyikin, mutta lopulta uteliaisuus kävi liian suureksi ja soitin kasvattajalle varatakseni itselleni käynnin. Samassa ilmoituksessa mainittiin myös nuori lupaava ori, mutta tuumin että tamma olisi helpompi. Fiktion pihaan päästyäni hyppäsin välittömästi ulos autosta, tietenkin unohdin lukita ovet ja ryntäsin pää kolmantena jalkana talliin. Puhelimessa Milja oli kuvaillut tammaa mutkattomaksi, hyvätapaiseksi, rauhalliseksi tammaksi. Tämä ei ollut ensimmäinen käyntini Fiktiossa, olinhan sieltä jokunen aika sitten hankkinut talliin nuoren orin ja Fiktioon oli meiltäkin lähtenyt pari rääpälettä. Silti, joka ikinen kerta, kyseisessä tallissa käydessäni, ei voi kuin vain ihailla paikkaa. Fiktio oli Rätvänään verrattuna jättimäinen ja jotenkin onnistuin aina eksymään jokaisella käynnillä jotenkin. Tällä kertaa ryntäsin tallin väärään päätyyn, orisiipeen. Onneksi henkilökunta oli avuliasta ja neuvoi mistä löytäisin Miljan.

Milja odottikin minua tarhoilla ja ihmetteli myöhästymistäni. Tietenkään en voinut häpeissäni myöntää että eksyin.. Milja näytti minulle kuka noista nuorista hevosista olisi Salma. Muihin vuosikkaisiin nähden Salma oli selvästi vaatimattomampi, mutta tavattoman suloinen. Tamman suvun olin tutkinut ennen vierailua ja erityisesti huomioni oli kiinnittynyt isän emälinjaan, josta löytyi Rätvänän ensimmäinen kantatamma, Sikuriina ROV. Jo pelkästään suvun nähtyäni halusin oitis tehdä tammasta tarjouksen. Salman vanhemmat olivat menestyneitä kouluratsuja ja Salmalta löytyi monta hienosti pärjännyttä sisarusta ja veljeä. Tietenkään en voinut koeratsastaa Salmaa, joten selvitin tamman taustat ja käskin täyttää paperit.
Paperit saatiinkin allekirjoitettua saman tien ja sovittiin että Salma pääsisi muuttamaan Rätvänään vähän yli viikon päästä. Ennen lähtöäni otin kuvan Salmasta, jotta voisin esitellä uusimman hankintani muulle talliväelle. Autolle palasin hieman hillitymmin kuin tulomatkalla, vaikka kiire oli kotitallille muuttoa valmistelemaan.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja HM (entinen omistaja)
Tänään koitti se päivä, kun Salma pääsisi viimeinkin muuttamaan uuteen kotiinsa. Tamman muuton olin valmistellut kotopuolessa samalla viikolla kun olin hevosta käynyt katsomassa. Talliväki tuntui olevan hieman näreissään siitä, että Rätvänään muuttaisi uusi nuori, koulutettava hevonen, taas. Kotona oli kasvamassa jo monta varsaa eikä asiaa auttanut yhtään se että tallin omistaja tuntui vähän väliä raahaavan uutta hevosta talliin.
Miljan kanssa sovittiin että joku Fiktiosta toisi tamman meille, hän ei itse kerkiäisi mukaan. Puhe oli että traileri näkyisi pihassa kahdentoista pintaan joten voitte arvata miten jännittynyt olin, kun sitä traileria ei näkynyt vielä(kään) kymmentä yli. Lopulta kuitenkin odotus kannatti ja hevosauto kurvasi Rätvänän pihaan. Hillitsin haluni juosta autolle. Kuljettaja kertoi että Salman matka oli sujunut mutkattomasti ja tamma oli ollut oikein levollisin mielin matkustamisen ajan, vaikka se oli Salmalle vielä melko uutta puuhaa. Trailerin oven avatessa huomasin että siellähän se Salma söi tyytyväisen oloisena heinää, eikä tuntunut olevan yhtään häiriintynyt matkasta. Kuski talutti tamman pihalle ja tästähän Salma tuntui närkästyvän, kun joutui eroon heinäverkostaan. Pikaisesti tarkastin tamman ja katoin että kaikki oli kunnossa. Kiitin kuljettajaa vaivannäöstä ja käskin välittää terveiseni Miljalle. Salma pääsikin saman tien asettumaan taloksi uuteen karsinaansa toisen nuorukaisen, Kuuhullun, naapuriin. Tamma tuntui ilahtuvan suuresti että karsinassa hevosta odotti uusi, täysi heinäverkko. Toivotaan että Salma asettuu nopeasti uuteen kotiinsa!
 
Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Minja.E
Mietin pitkään, todella pitkään, mitä aktiviteettia keksin Sallille täksi päiväksi. Tamma oli viettänyt pari päivää vapaata ja itse kykenin myöntämään, ettei puuduttava kentällä tai maneesissa kiertäminen tai vääntäminen innostanut alkuunkaan. Loppu viimein luovutin ja kipitin rakkaan mieheni Erikin pakeille kyselemään vinkkejä. Alkuun miekkosesta ei tuntunut olevan mitään apua, mutta vartin perässä seuraamiseni jälkeen tämä kyllästyi ja alkoi toden teolla pähkäilemään. Puolen tunnin ja lähemmäs kahden kymmenen tyrmätyn idean jälkeen tuli viimein se kuningasidea - hiihtoratsastus. Olin enemmän kuin innoissani ideasta ja ehdotinkin sitä saman tien Erikille. Mies pudisteli päätään ja käski etsiä jonkun muun, joka suostuisi kaatuilemaan suksilla. Pikaisen pukeutumisen jälkeen rynnin pääkolmantena jalkana talliin ja etsin käsiini sekä tallityöntekijä Suvin, että suojattini Vilin, joille selitin innostuneena suunnitelmaa. Vili perääntyi välittömästi (miehet...mikä näitä ilonpilaajia oikein vaivaa?), mutta Suvi oli heti messissä, kunhan olisi saanut hommansa tehtyä. Lupasin naiselle, että tämä saa parin tunnin tauon ja lähdin hakemaan Sallia tarhasta.

Puunasin ja varustin tamman vartissa. Sillä välin Suvi oli etsinyt tarvittavat välineet tähän meille uuteen talvilajiin ja pääsimme auringon paisteeseen ja pikku pakkaseen harjoittelemaan sitä. Suvi sai roikkua perässä ensin ja itse kiikuin tamman selässä. Alkuun Salli oli hieman hämillään puuhistamme, mutta kuuliaisesti se teki mitä pyysin - ja niinpä saimme Suvin liikkeelle suksineen. Yli tunnin verran jaksoimme remuta pitkin peltoja, minä vuoroin hevosen selässä ja vuoroin suksilla, eikä jatkuva hankeen kaatuilu hidastanut menoa tai saanut kummankaan innostusta laantumaan. Kun viimein maltoimme lopettaa ja lähdimme takaisin tallille päin, oli pellon reunalle kerääntynyt yleisöä. Vili, Erik ja tyttäreni Noora seisoivat hymyssä suin vastassa ja olipa nämä miehet ehtineet jopa kuvaamaan menoamme. Jäipähän siis jokin muisto ja todistusaineistoa näistä talvisista leikeistä.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Minja.E
Lähes vuosi sitten Salli lähti käymään vierailulla Hervannan oriasemalla, jossa se sai viettää romanttisen yön Seljasaaren Hurraan kanssa. En tosiaan tiedä, mihin ne yksitoista kuukautta on ehtinyt hurahtaa, sillä tänään aamuyöstä Salmasta tuli tuore mamma. Se synnytti viimein kauan odotetun esikoisensa, jonka eläinlääkäri totesi heti kättelyssä terveeksi orivarsaksi. Kukaan ei varmaan pitkiin aikoihin ollut nähnyt minua niin onnellisena, viimein talli sai täydennystä oripuolelle! Juttelin vuoroin eläinlääkärin, vuoroin valtavan urakan tehneen Sallin kanssa ja aloin päässäni miettimään nimeä tälle uudelle ilmestykselle. Kauaa sitä ei tarvinnutkaan miettiä, kun muistin erään asian – tallin radiosta oli sattunut soimaan Kirkan ”hetki lyö” kipale, kun tamman synnytys käynnistyi, joten tottahan toki uusin tulokas nimetään tuon legendaarisen biisin mukaan!

Päiväkirjamerkintä 16.02.2016, kirjoittaja beeko
Iltapäivällä minulla olisi asiakkaana aivan uusi ratsu, tai oikeammin aivan uusi tallikin. Olin merkinnyt itselleni ylös joitakin tietoja omistajan kanssa käymämme puhelun perusteella. Fiktion Salma, viimeaikoina liikkunut hieman haluttomasti ja omistajan havaintojen mukaan vaikuttaa jäykältä. Heidän vakihierojansa oli parasta aikaa viettämässä ansaittua äitiyslomaa, eikä päässyt avuksi. Mielenkiinnolla ajelin paikalle Harmittomaan ja katselin ympärille. Siistin ja toimivan näköinen tila. Ovella vastassa oli nuori nainen, joka esitteli itsensä Minjaksi. Minja johdatteli minut Sallin luokse varmistettuaan ensin, että myös etuovi tuli kunnolla kiinni. Tamma voisi kuulemma muuten ottaa ritolat. Päätimme ottaa tamman kiinni pesupaikalle, jossa sen saisi kiinni kahden puolta ja olisimme hieman sivummassa emmekä tukkisi kulkutietä.
Tamma oli hyvinkin lempeä ja hyväksyi kosketuksen sekä lihasten käsittelyn hyvin. Selän lihakset tuntuivat joustavilta ja myöskään Sallin reaktiot eivät kielineen kivuista, päinvastoin tamma tuntui nauttivan kiireettömästä huomiosta. Vasemmalla puolella takana oli lievää jännittyneisyyttä, mutta ei mitään merkittävää sielläkään, mutta saman puolen lapa paljastui jäykkyyden syyksi. Jostakin syystä tamman lapa oli arka ja jäykistynyt. Ilmeisesti tamma oli tarhassa hieman loukannut sitä ja hieman varoessaan jumittanut lihakset siltä alueelta. Rauhallisin ja lempein ottein saimme lihaksen edes hieman rentoutumaan ja antamaan hieronnalle myöden. Palautettuamme Sallin takaisin karsinaan sovimme, että tulen myöhemmin käymään uudelleen.

Päiväkirjamerkintä 04.03.2016, kirjoittaja Minja.E
Nyt kun käsikin on kipsissä, on pakko keksiä jotain sellaista aktiviteettia hevosten kanssa, mihin yksikätisenä pystyy - mikäpä sen parempi siis, kun kiusata kouluhevosta irtohypytyksellä. Olin passittanut Suvin ja Vilin rakentamaan maneesiin kujan, jolloin omaksi hommakseni jäi vain Sallin rahtaaminen maneesiin. Tamma tuntui olevan totaalisen ihmeissään rakennelmasta ja vielä enemmän siitä, että päästin sen irti riimunnarusta. Ei hitto toi akka on seonnu! Se toi mut maneesiin ilman varusteita ja täällä ei oo muutakun tommonen rakennelma. Alkuun tamma käytti vapaa-aikaansa vain tutkiskelemalla sieltä täältä, tarkimmin tuon sitä kovasti hämmentävän rakennelman, kunnes se alkoi päästelemään höyryjä, ensin ravilla ja siirtyen pian melkoiseen kiitolaukkaan, joka oli sävytetty valtavilla pukeilla. Ei tekisi mieli olla tamman selässä juuri nyt, kun sen takapää näytti liian kevyeltä kuuluakseen kyseiseen hevoseen. 

Itse asiaan sain avukseni Vilin, joka sai ohjata tamman kujaan. Alkuun esteet oli matalia, jotta neitokainen tajuasi homman idean, mutta pikku hiljaa homman edetessä kävin hivuttamassa niitä ylöspäin. Itselläni ei tamman kapasiteetista ollut pienintäkään hajua (olin hypännyt tammalla vain kerran sinä aikana, kun se oli omistuksessani ja tällöinkin estekorkeus oli lähempänä maapuomeja), mutta pian se selvisi. Tamma hyppäsi hyvin 80cm -korkuiset rakennelmat ja 90cm -korkeus ylittyi lähes rimaa hipoen. Loppu viimein pidin estekorkeuden 80cm -tasolla, joka tuntui olevan Sallille se oma taso ja muutaman kymmenen minuutin hyppelyn ja oman riehumisen jälkeen neito alkoi antamaan pieniä väsymyksen merkkejä. Niinpä päätin, että on aika lopettaa ja palauttaa suomalaistamma tarhaan.
 
Päiväkirjamerkintä 31.03.2016, kirjoittaja Minja.E
Äly ja väläys. Ilmoitin Salman tämän kuun yleislaatuarvosteluun, huolimatta siitä, että sekä oma rakas avopuolisoni Erik ja koko muu tallin väki yritti kertoa, ettei se vain kannata. Ei hevonen ollut sinne vielä valmis ja tulisin vain pettymään tulokseen. Kun ne tulokset sitten viimein julkaistettiin, pääsin kuittailemaan jokaiselle epäilijälle ja ihan rankalla kädellä. Vai ei meidän Salma ole valmis! Tulosten mukaan tamman kokonaispisteet oli 94 pistettä, joka oikeutti YLA2 -palkintoon. Tarkemmalla tutkailulla selvisi, että me oltiin yhden ainoan pisteen päässä ensimmäisestä palkinnosta, joten vielä jonain päivänä saatetaan mennä palkintoa korottamaan. Mutta ei tästäkään tuloksesta voi kun iloita! Kyllä siinä sai taas olla ylpeä oman tallin asukeista, joita olin epäillyt täysin tampioiksi. Tästä hyvästä Salma ansaitsi ison läjän porkkanoita ja minä taas lasin (tai pullon) skumppaa!

Kouluvalmennus, valmentaja Otterley
Minja ja Salli olivat jo ehtineet verrytellä valmiiksi ennen ensimmäisen  valmennuksen alkua, joten pääsimme suoraan aloittamaan työskentelyn.  Salli ei ollut ollut Minjan omistuksessa vielä kovinkaan pitkään, joten  tarkoituksemme oli tänään katsella, miten yhteistyö yleisesti sujui.  Omapäinen Salli pistikin Minjan koville heti alusta alkaen, mutta  onneksi ratsastajalta löytyi päättäväisyyttä ja itsepäisyyttä ainakin  yhtä paljon kuin tammalta. Niinpä Minja saikin Sallin lopettamaan  temppuilun ennen kuin se oli päässyt kunnolla alkamaan. Päivän teemana olivat siirtymiset askellajien välillä. Ei siis mitään  kovin erikoista, mutta asia, josta on varmasti jokaiselle ratsukolle  hyötyä. Aloitimme käynti-ravi-käynti siirtymisillä, joihin Salli reagoi  hieman hitaasti aina aina muutaman askeleen myöhässä. Niinpä käskinkin  Minjaa keskittymään puolipidätteisiin ja hyviin valmisteluihin ja  todella vaatimaan Sallia reagoimaan heti eikä kohta, kun oli siirtymisen  aika. Lopulta Salli tulikin paremmin kuulolle ja koko hevonen alkoi  näyttää paljon paremmalta kulkiessaan hyvin Minjan avuilla. Käynti-ravi-käynti siirtymisten jälkeen muutimme tehtävän  käynti-laukka-käynti siirtymisiksi. Taas varsinkin laukasta käyntiin  siirtymiset olivat aluksi melko epämääräisiä, joten jouduin  muistuttamaan Minjaa tarkkuudesta ja paremmista valmisteluista. Muutaman  yrityksen jälkeen siirtymisten laatu parani, eikä Salli ehtinyt ottamaan  väliin epämääräisiä raviaskelia. Salli selvästi kyseenalaistaa helposti  ratsastajan avut, joten tamman kanssa saa pysyä tarkkana ja jämäkkänä ja  olla itse todella huolellinen. Tärkeää on muistaa hyvät valmistelut ja  todella vaatia haluttu reaktio, jos se ei kevyesti pyytämällä synny. 

Kouluvalmennus, valmentaja Otterley
Minjan ja Sallin toisessa kouluvalmennuksessa pureuduimme väistöjen  ratsastamiseen. Minja oli taas hoitanut verryttelyt itsenäisesti Sallin  kanssa tällä kertaa lyhyellä maastolenkillä. Kun saavuin maneesiin,  taivutteli Minja tammaa kevyessä ravissa ympyröillä ja volteilla. Panin  heti merkille, että ratsukko näytti tällä kertaa paljon sopuisammalta,  joten edellisen kerran jälkeen oli selvästi treenattu ja edistystäkin  oli tullut. Kehuinkin heti alkuun, kuinka Salli vaikutti tänään todella  mukavan ja rennon oloiselta. Aloitimme päivän väistötehtävän kulman jälkeen pitkän sivun alusta,  mistä tarkoitus oli tehdä pohkeenväistöä kohti keskustaa. Pitkän sivun  puolessa välissä tuli suoristus ja väistö takaisin uralle. Salma  kuunteli hyvin ratsastajaa ja teki alusta asti laadukkaita väistöjä sekä  käynnissä että ravissa, joten pian pääsin lisäämään tehtävän vaikeutta.  Nyt tehtävässä lyhyen sivun alkuun tehtiin voltti ennen suoritusta ja  väistöä, samoin pitkän sivun keskellä tuli voltti kohti uraa ennen uutta  suoristusta ja väistöä takaisin uralle. Lopuksi vielä ennen kulmaa  väistön jälkeen ratsastettiin kolmas voltti. Toisella pitkällä sivulla  pyysin ratsukkoa ottamaan lisättyä ravia, jotta Salli ei jäisi kovasti  kokoamista vaativassa tehtävässä vain leijumaan paikoilleen. Jälkimmäisessä tehtävässä olikin jo enemmän haastetta ratsukolle ja  Minja sai todella keskittyä ratsastamaan jokaisen askeleen, jotta ehti  suorittaa jokaisen tehtävän osan rauhassa. Kun tehtävä sujui hyvin  käynnissä, pyysin ratsukkoa kokeilemaan samaa tehtävää myös ravissa.  Tässä ratsukolle tuli turhan kiire, kun Minja ei saanut koottua Sallia  tarpeeksi ja tehtävä meni hieman sähläämiseksi. Päätimme jättää tehtävän  ravissa hautumaan ja pyysin ratsukkoa tekemään vielä yhden hyvän toiston  käynnissä ennen loppuverryttelyjen aloittamista.

Kouluvalmennus, valmentaja tvisha
​Illalla suuntasin Harmittomaan valmentamaan suloista suomenhevostammaa Sallia ja tämän omistajaa Minjaa kouluratsastuksen parissa. Alkuverkassa Salli oli hyvin laiska ja tahmea, joten Minja sai käyttää ihan napakoita apuja saadakseen ratsunsa liikkumaan reippaasti eteen. Taivuttelut ja siirtymiset tuottivat hiljalleen tulosta, eikä aikaakaan kun Salli oli hyvin ratsastajansa avuilla ja liikkui kauniisti eteenpäin. Välillä tamma tosin näytti painavan raskaasti Minjan kädelle, joten ohjasta hän sai höllätä napakasti, pitäen silti vahvan tuntuman hevoseen.

Vähitellen siirryimme suunnittelemani tehtävin pariin, joka tarkoitti pitkälti työskentelyä kolmikaarisella kiemurauralla. Aloitimme ensimmäisenä tekemään käynti-ravi siirtymisiä niin, että aina kiemuroiden päätyihin tuli tehdä voltti ravissa, muutoin mentiin käyntiä. Lisäksi kiemuroiden sivuilla tuli tehdä nopeat pysähdykset ja napakat käyntiin siirtymiset. Salli teki työtä hienosti ratsastajan käskettyä, se taipui ympyröillä kivasti, eikä siirtymisissä sille ongelmaa ollut. Seuraavaksi rupesimme tekemään samaa tehtävää, tosin pysähdykset pois jättäen, ravissa ja laukassa - kiemuralla ravattiin ja voltit tehtiin laukassa. Ensimmäisissä nostoissa Salli vain kiihdytti raviaan, joten Minja sai antaa hyvin vahvat pidätteet ennen nostoa ja käyttää napakkaa jalkaa, jotta Salli siirtyi rehellisesti laukkaan. Pienen voltin aikana laukkaa ei tosin juurikaan saatu pyörimään, mutta hyvin Minja tasapainotti hevosen menoa ja ylläpiti askellajia. Viimeisenä käänsimme tehtävän niinpäin, että ravissa mentiin voltit ja muutoin kiemuralla laukassa, jolloin saimme laukankin ratsastettua tahdikkaaksi. Siirtymiset sujuivat nyt moitteitta, huolellisesta pidätteestä Salli siirtyi rauhalliseen raviin ja vastaavasti napakasta nostosta se siirtyi laukkaan.

Tunnin työstämisen jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa itsenäisesti rauhallisessa tahdissa, sillä ratsukon molemmat osapuolet tuntuivat olevan melko hapoilla tunnin jäljiltä. Salli ja Minja suoriutuivat valmennuksesta kokonaisuudessaan mallikkaasti, jos vain ratsastaja oli hereillä selässä ja antoi ratsulleen huolelliset avut, niin kaikki sujui hyvin. Vastaavasti jos tamma sai yhtään liikaa omaa tilaa, tahtoi se alkaa jumimaan ja tekemään tehtävää enemmän oman mielen mukaan.

Kouluvalmennus, valmentaja Minja.E
Olipa sitä viimein pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä se, mitä olin jo kauan suunnitellut – valmentaa itse itseäni. Ratsukseni valikoitui uusin tulokas Salli, joka pääsisi valvovan silmäni alle vääntämään koulua. Tamma vaikutti heti alkuun lähes riemukkaan innokkaalta (huomaa se pieni sarkastinen vivahde tässä) ja vielä maneesiin päästessäkin oli tammalla sama ääni kellossa. Verryttelyt aloitin lyhyiden käyntien jälkeen ja tällä kertaa ne sisälsivätkin ravia ja kaiken maailman taivutteluita, ympyröitä ja asetteluita. Tarkoituksenani oli saada tamma vetreäksi, sillä edessä olisi avo- ja sulkutaivutuksia. Aloitimme avoilla ja ensimmäiset suoritukset meni penkin alle aivan totaalisesti. Havaitsin ongelmien syyksi hetken pähkäilyn jälkeen itseni, joten pienellä muutoksella koko homma alkoi sujumaan ihan uudella tavalla. Kun avotaivutukset oli hallinnassa, paneuduimme vielä sulkutaivutuksiin. Sallia selvästi tehtäväni kiinnostaneet, liekkö neidin mieleen liian helppoja, mutta siitä huolimatta se suoritti ne kuten oli pyydettykin. Kun olin aikani kiusannut tammaa taivutteluillani, päätin antaa sille ja itselleni palkkion, eli loppuverryttelyt. On sinäänsä harvinaista, että ehdin itse valmentaa omia hevosiani selästä käsin, mutta valittamista siinä hommassa ei kuitenkaan ollut – ainakaan jos alla sattuu olemaan Salli.

Kouluvalmennus, valmentaja Minja.E
Päätin, että Salma vaatii taas tehovalvonnassa tapahtuvaa treeniä ja niinpä nimitin itseni valvojaksi (ei vaan valmentajaksi, valvoja kuulostaa paikoillaan istuvalta saamattomalta ihmiseltä) ja tyrkkäsin Suvin satulaan. Nainen lämmitteli Sallin huolella ennen kuin edes siirsimme ajatuksia varsinaisiin tehtäviin ja vartin päästä naikkonen ilmoitti heidän olevan valmiita tähän tehovalvonta treeniin. Ensin aloitimme ihan perusjutuista, pohkeenväistöistä, joita tammalla ei oltu harjoiteltu aikoihin (laiska omistaja, hyi hyi). Alkuun homma tuntui olevan hieman hakusessa, mutta nopeasti Suvi osasi ohjeistaa tamman takaisin oikeille raiteille, jolloin tehtävä alkoi sujumaan. Kun väistöt oli tsekattu kuntoon, siirryttiin avo- ja sulkutaivutusten ihmeelliseen maailmaan. Ne sujui alusta asti huomattavasti pohkeenväistöjä paremmin, mutta silti niistä löytyi parannettavaa. Ahersimme taivutusten kanssa pitkän aikaa, ennen kuin suostuimme uskomaan, että ne oli jo niin täydellisiksi hiottuja kuin vain vo olla. Niinpä päätimme, että tämä riitti tältä erään ja Suvi aloitteli suorittamaan loppuverryttelyjä Sallin kanssa.

KRJ:n alaiset koulukilpailut
(sijoituksia 40, joista voittoja 11)

14.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 2/40
15.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 6/40
19.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 4/40
24.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 2/30
28.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 1/30
28.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 3/30
15.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 6/40
16.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 2/40
17.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 2/40
18.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 3/40
21.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 3/40
10.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 3/40
27.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/40
30.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 4/40
20.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 6/40
23.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 1/40
28.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 4/40
29.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 1/40
17.05.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/50
19.05.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/50
23.05.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 5/50
05.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/30
07.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/30
19.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 3/30
28.05.2015 KRJ Kutsu, Helppo B – 1/40
01.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo B – 1/40
04.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo B – 4/40
05.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo B – 5/40
11.06.2015 KRJ Kutsu, Helppo B – 4/40
19.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 4/30
22.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 2/30
24.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 1/30
27.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 3/30
27.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 4/30
20.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 2/30
01.06.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 1/30
04.06.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 1/30
29.05.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 1/30
29.05.2015 KRJ Kutsu, Vaativa B – 4/30
30.05.2015 KRJ Kutsu, Helppo A – 2/30

---

Ikääntyminen

1v - 27.03.2015
2v - 14.05.2015
3v - 01.07.2015
4v - 18.08.2015
5v - 05.10.2015
6v - 22.11.2015
7v - 09.01.2016

8v - 26.02.2016
9v - 14.04.2016
10v - 01.06.2016
11v - 19.07.2016
12v - 05.09.2016
13v - 23.10.2016
14v - 10.12.2016

15v - 27.01.2017
16v - 16.03.2017
17v - 03.05.2017
18v - 20.06.2017
19v - 07.08.2017
20v - 24.09.2017
21v - 11.11.2017

22v - 29.12.2017
23v - 15.02.2018
24v - 04.04.2018
25v - 22.05.2018
26v - 09.07.2018
27v - 26.08.2018
28v - 13.10.2018

---

kuvien © Kasvattaja
 tämä on virtuaalihevonen!